Suureksi pettymykseksi se on todettava teille maailman ihanimmille lukijoillenikin ääneen - ensimmäinen ja ainoa sims-tarinani on kohdannut loppunsa.

Oma elämäntilanteeni on muuttunut sellaiseksi, että tarinan jatkaminen on täysi mahdottomuus. Kone, jolla pelini ja tarinatallennukseni olivat, ei ole enää käytössäni ja uusi miniläppärini on varmasti kykenemätön pyörittämään peliä.

Harmittaa, etten saanut tarinaa päätökseen ja monet -itsekehun haisusta huolimatta- hyvät ideat ja juonenkäänteet jäivät käyttämättä.
Edellämainituista syistä uudenkaan tarinan aloittaminen ei onnistu, joten meikäläisen simstarinoiden parissa pyöriminen jää nyt täysin teidän toisten tarinoiden lukemiseen - joskaan en valita, sillä olen viettänyt lukemattomia tunteja toinen toistaan upeampien simstarinoiden lukemisen parissa.

Haluan tunnustaa, että kiinnostuksenne ja kommenttinne tarinaani kohtaan ovat lämmittäneet mieltäni lukuisia kertoja ja sanoa teille kaikille: KIITOS. <3

Olen pahoillani siitä, etten ole saanut aikaisemmin aikaiseksi ilmoittaa teille, ettei tarina enää jatku, mutta parempi kai myöhään, kuin ei milloinkaan.

Kiitos siis vielä kerran panoksestanne kommenttien voimilla - ne todella antoivat aina suurta kipinää ja intoa jatkaa tarinan suunnittelemista ja toteuttamista. Joten muistakaamme muiden sims-tarinoiden kanssa tämä fakta: kommentit ovat jokaisen tarinankirjoittajan kiitos tarinan parissa nähdystä työstä ja vaivasta.

Ihanaa syksynjatkoa tasapuolisesti kaikille tämän tekstin lukeville toivottaa pakotettuna sims-tarina"uran" lopettanut mahdottomuus :)

PS: Laittaisin tähän loppuun joitakin jäähyväiskuvia tarinani henkilöistä ja muitakin kuvia, jotka eivät blogiin asti koskaan päässeet, mutta kuten aikaisemmin ilmoitin; kone, jolla tarinaa tein, ei ole enää käytettävissä. :(

Hei taas kaikille :) Pienen tauon jälkeen tarinan on taas aika jatkua. Mulla on edelleen jostain syystä simssin kanssa vakavia ongelmia mm. tallentamisen, pelin kaatuilin ja jumittamisen kanssa, ja siispä osan tekeminen oli taas tuplasti vaivaloisempaa, mitä toimivan pelin kanssa. Kuitenkin, sain pelattua eteenpäin, lavastettua tilanteet sekä kuvattua tapahtumat monessa eri osassa noin kuukauden ajan, ja vihdoinkin kova työ pelaamisen parissa on ohi. Jäljelle jääkin enää kirjoittamis,-ja kuvanmuokkausosuus. Eli, toivon kovasti taas palautetta teiltä lukijoilta :) Tosin, olette tosi kivasti antaneet kommenttia edellisiin osiin, kiiiitos miljoonasti siitä, PUS! Nyt pidemmittä löpinöittä osan pariin, toivottavasti pidätte!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oli myöhä perjantai-ilta. Kirkas aurinkoinen päivä vaihtui hämäräksi illaksi ja pian hämärätyyppien valloittamaksi pimeäksi tantereeksi.

Kaupungin laitamilla tunkkainen kahvila/hampurilaisbaari oli sulkeutumassa. Siitä oli muuttumassa teinisimien yhteinen kokoontumispaikka pimeän tullen. Hätäisimmät notkuilijat kaartoivat jo paikalle kärkkymään auton soittaessa volumit täysillä uusimpia jumputusbiisejä.

Pihla kulki taakse katsomatta ripein askelin pois kahvilalta. Hän oli tehnyt kuudentoistatunnin uuvuttavan työpäivän työkaverinsa Katjan sairastuttua. Tiukasti sidottu nuttura oli pitkän päivän mittaan löystynyt ja hikiset, paistorasvalta tuoksuvat hius-suortuvat olivat päässeet vapaaksi, osittain liimautuen naisen niskaan iljettävästi kiinni.

Pihlan sydän pamppaili tihentyvään tahtiin, kun hän kuuli takaansa oudoilta kuulostavia ääniä. Nainen kirosi mielessään parin kilometrin kotimatkaa, jota ei todellakaan ollut mukava kävellä yksin pimeässä hermostuneena ja pitkän työpäivän väsyttämänä. Hän mietti mielessään kauhukuvia, joissa joku hyökkäisi hänen kimppuunsa, eikä nainen jaksaisi edes yrittää paeta..

Hän kiristi kävelytahtiaan.

Vihdoin, vartin rivakan kotimatkan jälkeen, Pihla saapui kotitalonsa pihaan. Sen piha oli yhtä törkyinen ja epähoukuttelevan näköinen kuin aina ennenkin, mutta nyt se näytti maailman kotoisimmalta ja turvallisimmalta talolta.

Viimeisillä jaloissa olevilla voimillaan, Pihla raahautui portaat ylös alaovelle. Onneksi sisällä oli jotenkuten toimiva hissi, eikä naisen tarvinnut nousta ylimpään kerrokseen rappusia pitkin aivan maitohapoilla olevilla jaloillaan.

Ylimmän kerroksen, - toinen asunto vasemmalta -, ovi aukesi. Pihla astui sisälle kotiinsa ja paiskasi oven nopeasti perässään kiinni, kaksi kertaa vielä varmistaen oven olevan varmasti lukossa. Kotoisa kahvin ja vanhojen kirjojen tuoksu leijaili naisen tajuntaan.

Pihla raahautui pikimmiten lämpimään suihkuun huuhtelemaan paistorasvan tuoksun sekä suolaisen hien pois iholtaan. Samalla hän mietti mielessään, mihin kirpputoriin hän tällä kertaa suuntaisi ylityörahojaan tuhlaamaan. Ostaakko taas pari uutta kirjaa, vaiko kenties uusia elokuvia?

Rentouttavan kuuman suihkun jälkeen Pihla suuntasi pyyhe yllään pienelle parvekkeelleen vilvoittelemaan. Hän hymyili tyytyväisenä, kun lattia narisi tutusti samasta kohtaa kävellessä.

Pihla mietti elämäänsä. Mihin hän oli päätynyt näiden vuosien mittaan; soitettuaan vuosia sitten, teininä, kohtalokkaan yön jälkeen Brysonille ja kerrottuaan tapahtuneesta, poika oli todella pettynyt ja jätti Pihlan, vaikka rakastikin tätä todella paljon. Elias taas pahoitteli tapahtunutta, mutta ei halunnut olla Pihlan kanssa muutakuin kaveri.

Koulussa loppuaika menikin Pihlan osalta vältellessä sekä Brysonia, että ilkeää Jessicaa jengeineen. Unelmaduunipaikka todellisuudessa olikin kurja kuppila pitkillä raskailla työpäivillä sekä surkealla palkalla. Kotiinsa Pihla oli tyytyväinen, vaikka kotitalo oli vanha ja raihnainen, eikä kaikki kirpputorilta hankitut kalusteet olleet huippukunnossa, mutta se oli silti hänen kotinsa. Oma piilopaikkansa.

Vain se tärkein puuttui, muuten kaikki olisi hyvin.. Bryson.

Pihla letitti märät hiuksensa ja vaihtoi makuuhuoneessaan mukavat yövaatteensa päälleen. Lattiat olivat kylmät, lämmitys taas reistaili, joten oli käytettävä sukkia.

Kello lähenteli jo melkein yhtä. Yhtäkkiä Pihla muisti, että televisioista alkaisi kohta myöhäisillassa yksi kauhuelokuvien klassikko pätkä. Se olisi katsottava, vaikka väsyttikin.

Ensin oli vuorossa myöhäisillan uutiset, joissa uutisankkuri varoitteli suurin elkein kaupungissa riehuvasta rikosaallosta, joissa rikollisjengi tunkeutui ihmisten kotiin väkisin ryöväämään kodit ja pahoinpitelemään asukkaat. Sen lisäksi miekkonen mainitsi rajusta viiruksesta, jonka kourissa jo sadat kaupungin asukkaat viruivat oksennellen. "Muistakaa siis pestä kädet ja suojautua sairaan näköisiltä tyypeiltä kiertämällä ne kaukaa!" .....

Tunnin kuluttua Pihla istui liimautuneena television ääressä katsellen, kuinka nuori nainen juoksee henkensä edestä karkuun hullua sarjamurhaajaa. Häntä ei kauhuleffat enää hätkäyttäneet, niin paljon hän oli niitä elämänsä aikana katsellut.

Ovelta alkaa kuulua kova ryskytys. Pihla säpsähtää saaden melkein sydänkohtauksen. Naisen syke alkaa nousta hurjiin lukemiin, kun ryskytys jatkuu, vaikka Pihla onkin sisällä aivan hiiren hiljaa, henkeään pidättäen. Hän miettii kauhuissaan, laittoihan varmasti oven lukkoon..

Kun oven hakkaaja ei luovuta helpolla, Pihla hiippailee lähemmäksi ulko-ovea ollen valmiina, jos joku yrittää tulla oven läpi sisälle.

- "Piiihlaaaa! Avaa ovi, pliiiisshh.. Elias täällä.. Haluisin jutella... PIHLAAAA!! AVAAA!!"

"ELIAS?!"

- "Ööhh, Elias.. Mitä sä täällä teet tähän aikaan?", Pihla kysyi hämillään avattuaan oven. Hän oli helpottunut, ettei kyseessä ollutkaan vaarallinen rikollisjengi.

- "Anteeks että häiritshen.. Mut heitettiin baarista pihalle, enkä jaksanu mennä himaan. Aattelin tulla juttelee, mulla on vähän..Vaikeeta", Elias sanoi surkean kuuloisena.

Puoli tuntia myöhemmin, Elias ja Pihla istuivat parvekkeella juttelemassa. Pihla oli vetänyt vaatteet päällensä ja valmistanut yövieraalleen sekä itselleen lämpimät voileivät.

- "Mä en siis ymmärrä.. Mieti, me oltiin yhdessä melkein kaks vuotta! Sitkun sen mutsi kuoli kolarissa, sen oli palattava takas kotimaahansa..Niin siis sen porukat asuu Ranskassa. Se sano ettei tuu enää ikinä takas tänne ja jätti muth..!!", mies vuodatti.

Pihla kuunteli hiljaa Eliaksen kertomusta erostaan "elämänsä naisesta". Hän oli vieläkin hieman ymmällään miehen tapaamisesta, sillä he eivät olleet nähneet tai olleet juurikaan tekemisissä muutamiin vuosiin, Pihlan muutettua pois kotoa.

He siirtyivät sisälle, kun ulkona alkoi olemaan liian kylmä paikallaan istuskeluun. Elias kyyhötti surkena sohvalla, eikä Pihla tiennyt mitä sanoa.

- "No mut... Kyllä se siitä, oikeesti. Ei maailma tähän kaadu, vaikka siltä nyt tuntuukin. Tiedän kyllä miten pahalta ero tuntuu.", nainen yritti lohduttaa.

- "Se just kaatu.", Elias nyyhkytti. "Mä oikeesti rakastan sitä naista ihan liikaa!! Mun koko elämä meni ihan sekasin kun se lähti! Oon vaan ryypänny siitä lähtien.", hän jatkoi tilitystään.

Pihla siirtyi sohvalle miehen viereen. Elias olikin pahemmassa jamassa, kuin Pihla olisikaan uskonut.

- "Sun on nyt otettava ittees niskasta kiinni ja jatkettava eteenpäin. Et sä voi yhdenkään naisen takia heittää koko elämääs hukkaan, vaikka sä kuinka paljon rakastatkin.", Pihla sanoi rohkaisevasti ja tunsi piston sydämessään. Hän antoi neuvoja, joita hänen olisi itse pitänyt noudattaa. Hän itse rakasti Brysonia edelleen, eikä ollut hänen jälkeen jatkanut elämäänsä kunnolla eteenpäin. Brysonin jälkeen hän ei ollut tapaillut yhtäkään miestä, vaikka heidän seurustelustaan oli jo vuosia aikaa.

Elias nousi nyyhkien.

- "Niin.. Mut tiedätkö mikä tässä on kaikkein paskinta? Mä olin kosimassa sitä!"

- "Vau.. Aika.. Rajua.", Pihla henkäisi. Hän ei voinut uskoa, että Elias olisi jo tämän ikäisenä valmis avioliittoon.

- "Voitko uskoa, ettei me oltu Adianan kanssa kertaakaan sängyssä? Se ei usko seksiin ennen avioliittoa, joten mä odotin kärsivällisesti, koska mä rakastin sitä niin paljon! Kenenkään muun kanssa mä en olis jaksanu odottaa, mut sen kanssa.. Mä olin just kosimassa sitä, mä halusin sen mun vaimoks!", Elias parkaisi toistellen itseään sydänsurun tuskissaan.

Pihlan kävi Eliasta sääliksi, hän oli tosiaan ollut rakastunut tähän naiseen ja oli nyt totaalisen rikki naisen palattua takaisin kotimaahansa tuhansien kilometrien päähän jättäen Eliaksen riutumaan eroa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Elias katsoi pitkään Pihlaa.

- "Saanko halin?", mies kysyi.

Pihla nyökkäsi hymyillen.

Elias teki taas aloitteen, mutta Pihla ei voinut vastustaakaan sitä. Mutta miksi hänen olisi pitänytkään? Hehän olivat nyt molemmat sinkkuja ja vapaita tekemään mitä haluavat. Heistä oli toisilleen turvaa ja he molemmat kaipasivat hellyyttä ja läheisyyttä.

.......

 

Aamu varasti kauniina. Elias heräsi ei-niin-kauniina krapulaiseen aamuunsa.

Hän nousi vaivaloisesti sekä huonovointisena sängystä ylös. Hetken muistikuvia kelaillessaan, Elias tajusi kenen luona oli, ja mitä viime yönä oli tapahtunut. Häntä kadutti.

Puettuaan päällensä, mies tallusti keittiöön, jossa kuuli Pihlan selvästi olevan. Siellä hyväntuulinen nainen valmistikin onnellisen näköisenä aamiaista.

- "Krhrm.", Elias selvitti kurkkuaan.

- "Ai, huomenta! Nukuitko hyvin?", Pihla sanoi heleällä äänellään, hymyili ja jatkoi aamiais-salaatin tekoa.

- "Nojoo tuota, ihan jees.. Mä vaan sitä, että totaa..", Elias aloitti vaivaantuneena.

- "Ainiin, sä et tykkää salaatista!", Pihla henkäisi. "Sori, mä laitan sulle vaikka leipää ja munakasta", nainen jatkoi pirteällä äänensävyllä sirkuttaen.

- "Ei, en mä sitä vaan.. Niin, no.. Tiedäthän että se viimeöinen oli virhe. Paha virhe. Eikä se saa enää toistua. Mä rakastan Adianaa, enkä halua ketään muuta kun sen. Sori, mut voitaisko unohtaa koko juttu ja olla puhumatta siitä kenellekään?", mies sanoi vakavana.

Aika pysähtyi. Suuri pettymyksen aalto kulki Pihlan läpi ja hänen sydämestä puristi. Hän oli pudottaa salaattikulhon kädestään.

- "Joo, niinpä. Tottakai, mä unohdin sen jo.", nainen sanoi ilmeettömänä katsomatta Eliakseen päinkään, purren hampaitaan yhteen.

- "Okei, hyvä juttu. Mut mä tästä taidankin lähteä. Kiitos juttuseurasta, moikka!", Elias sanoi helpottuneena ja poistui Pihlan asunnosta.

"Helvetin SIKA!! Se käytti mua taas hyväkseen vaan päästäkseen ite jostain yli! Miks mä menin taas retkahtamaan tohon idioottiin, vaikka sen takia menetin maailman parhaimman poikaystävän?! Mä oon niiiiiin idiootti, AAAA!!!!"

 

* * *

Pihla oli ollut ilkeän mahataudin kourissa jo monta päivää. Nainen laatoitti vessaansa oikein urakalla. Hän päätti vihdoin mennä lääkäriin selvittämään, oliko kyse jostain vakavamman asteen mahataudista, kun oksentelu ei meinannut millään mennä ohi. Olisikohan kyseessä voinut olla se samainen raju viirus, josta uutisissa kuukausi sitten varoiteltiin?

Nainen ei ollut kovin tyytyväinen lääkärikäynnistään. Helpottavien lääkkeiden sijaan lääkäri oli taputtanut olalle ja tokaissut pirteästi, "Onneksi olkoon, olette raskaana!"

Shit.

Samaan aikaan toisaalla, Elias oli järjestänyt romanttisen illallisen maahan palanneelle Adianalle. He olivat saaneet riitansa sovittua, ja järkyttynyt nainen oli päässyt äitinsä kuolemasta jo suht hyvin yli.

- "Voi Adiana, rakkaani. Tiedäthän kuinka paljon haluan olla sun kanssas ja kuinka hulluna mä rakastan sua?", Elias sanoi herkistyneenä.

- "Mä haluan pyytää anteeksi, etten osannut olla tarpeeksi tukenas vaikeina aikoina, kun menetit rakkaan äitis.. Oon siitä todella pahoillani ja toivon, että voit antaa anteeks, sillä.."

"...mä haluan kysyä sulta jotain."

Pihla surffaili netissä ja selaili Simsbookissa kavereidensa päivityksiä.

"Elias Wood ei ole enää sinkku, vaan kihloissa  Adiana Folezen kanssa"

"KIHLOISSA?!?!?", Pihla ajatteli järkyttyen paikoilleen.

"EI VOI OLLA TOTTA!!", hän karjui ääneen.

"- Tämä ei voi olla totta. Ei voi olla, ei ei ei."

Selvittyään järkyttävästä shokista, Pihla tarttui puhelimeen. Eliaksen oli saatava tietää, että hänen suunnitellessa häitä Adianan kanssa, Pihla odotti miehen lasta.

- "Elias?", Pihla sanoi värisevällä äänellä miehen vastattua puhelimeen.

- "Joo, Pihlako siellä?", Elias vastasi.

- "Jep.. Mä huomasin, että oot menny Adianan kanssa kihloihin. Elias, mä oon raskaana!", nainen parkaisi.

- "Aijaa, onneks olkoon! Meillähän molemmilla menee sitten hyvin!"

- "Ei, Elias.. Se lapsi on sun.", Pihla sanoi vakavana.

- "Mitä..mitä sä sekoilet? Etkai sä oo tosissas?!", Elias sanoi puhelimeen.

- "Oon.. Susta on tulossa isä."

- "Ehei, ei eieii. Hei. Nyt tehdään niin, että teet hetimmiten abortin, etkä puhu asiasta kenellekään. Sä et voi todellakaan synnyttää sitä lasta, mä oon menossa Adianan kanssa naimisiin, meillä on häät parin viikon päästä!! Mä en halua ryhtyy isäks...en ainakaan tälle lapselle. Se olis...Ei, ei. Mun on nyt lopetettava, mut hei, täähän jää meidän kahden väliseks? Teet sen abortin ja unohdetaan koko juttu. Moimoi.",, Elias sanoi tiukkana ja lopetti puhelun.

Pihla oli järkyttynyt. Hän ei odottanut Eliakselta tuollaista reaktiota. Kaikki oli pilalla. Kaikilla muilla meni hyvin, mutta Pihla vajosi kokoajan vain syvemmälle. Hän oli raskaana miehelle, josta on aina pitänyt, mutta joka ei ole koskaan pitänyt Pihlasta. Nyt mies on menossa toisen naisen kanssa naimisiin ja käskee Pihlaa tekemään abortin.

* * *

Parin viikon päästä, Pihlan sulateltua ja punnittua asiaa, nainen suunnisti sairaalalle. Hän oli tehnyt päätöksen. Päätöksen, jota ei voi enää peruuttaa.

Parin päivän päästä koittikin Eliaksen ja Adianan hääpäivä. Päivä alkoi hieman huonosti, sillä sekä pappi, että Adianan isän lentokone olivat pahasti myöhässä.

Tilaisuus oli pieni ja intiimi, joten vieraita oli paikalla vain kourallinen. Pihla ei jaksanut panostaa ulkonäköönsä, joten saapui paikalle likaisissa vaatteissa ja hiukset sotkussa. Nainen oli niin masentunut viimeaikaisista tapahtumista, ettei jaksanut välittää, mutta yritti mahdollisimman hyvin peittää pahanolonsa hymyilemällä väkinäisesti. Pihlan vieressä istui hänen äitinsä Isa, joka oli vuosien saatossa päässyt vähän pyöristymään, mutta näytti silti upealta.

Tilaisuudessa mukana olivat myös Eliaksen äiti Ellen, sekä "sijaisäiti" Viola, jotka olivat pysyneet hyvin nuorekkaina vuosien kulumisesta huolimatta. Ellenillä oli hiukan kireä ilme, häntä vain jännitti niin paljon ainokaisen poikansa naimisiinmeno.

Tunnelma oli jännittynyt. Pihla ei voinut katsoa onnellisena kuhertelevaa pariskuntaa, vaan käänsi katseensa pois. Hän katui sitä, että edes tuli paikalle.

- "Isä!! Sä tulit!", Adiana huudahti iloisena nähdessään isänsä kävelevän vihdoin paikalle. Tilaisuus voisi kohta alkaa, he olisivat kohta naimisissa!

- "Oletpas sä kaunis, prinsessani!", naisen isä sanoi ja liikuttui melkein kyyneliin nähdessään tyttärensä morsiuspuvussa.

Ellen säpsähti. Hän näki miehessä jotain tuttua ja outoa.

- "Minnes oot matkalla?", Viola kysyi Elleni noustessa tuolilta ylös.

- "Moikkaamaan isukkia..", Ellen vastasi hermostuneena.

- "Eliah?", Ellen kuiskasi.

- "Niin, tunnemmeko me jostain?", mies kysyi.

- "Kyllä, tunsimme. Mitä teet täällä?", Ellen sähähti kiukkuisesti.

- "Olen esikoiseni häissä.", mies vastasi ihmetellen naisen käytöstä.

- "Ettäs kehtaat, kaikkien näiden vuosien jälkeen! Sinua ei ole kiinnostanut poikasi elämä paskan vertaa sen jälkeen, kun panit sen aluille ja nyt tunget tänne?!", Ellen vaahtosi.

- "Anteeksi kuinka?", Eliah vastasi. "Olen tyttäreni Adianan isä ja hänen häissään siis."

Ellen järkyttyi.

- "Joten... Elias ja Adiana ovat... sisaruksia!!"

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Noniin, siinä siis osa 13. Mitä tykkäsitte? :) Olisi kiva saada palautetta juonenkäänteistä, lavastuksista, tekstistä, hahmoista, mistä vain. Risuja, ruusuja, teidän ajatuksianne tästä osasta tai tarinasta ylipäätään. Kiitos! :)

 

Heippahei ihanat lukijaiseni! Ihan ensiksi haluan pahoitella pitkään venynyttä päivitystahtia, mutta mä oon ollu koko kesän raskaissa töissä, joten en vähäistä vapaa-aikaani raaskinut käyttää simssin pelaamiseen tai tarinan tekemiseen. Joten siinä syy miksi uuden osan tulo on viivästynyt niin paljon.

Kuitenkin, toivottavasti teidän pitkä odotus nyt palkitaan ja pidätte uudesta osasta. Edelleenkään tässä osassa ette tule näkemään Violaa tai Isaa, vaan pelkästään tarinani ihania teinisimejä ja niiden vastoinkäymisiä.

Lukuiloa! :)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

On lauantai aamupäivä. Pihla makaa edelleenkin vessansa lattialla. On maannut aamuyön pikkutunneista asti. Tosin hän on herännyt välillä oksentamaan ja rojahtanut ylenantamisen jälkeen takaisin sikiöasentoon vessanmaton päälle.

Kello 12:16 alkaa lattianrajassa vihdoin näkymään heikkoa liikehtintää, kun edellisillan baarireissun nujertama teinityttö heräilee elämänsä ensimmäiseen krapula-aamuun.

Pienikin liikahdus sai aikaan ennenkokemattoman voimakkaan päänsäryn ja pahoinvoinnin. Pihla raahautui vaivaloisesti lattialta vessanpöntölle tärisemään huonoa oloaan. Vessassa leijaili suhteellisen voimakas oksennuksen tuoksu, joka sai muutenkin erittäin huonovointisen Pihlan tuntemaan loppunsa olevan lähellä.

Mä kuolen..Mä kuolen...Mä oikeesti kuolen tähän oloon!! En voi liikkua...

Pihlan pää löi totaalisen tyhjää. Hän joutui todenteolla muistelemaan eilisillan hämärässä olevia tapahtumia, ja syitä sille, miksi hänellä oli nyt niin kamala olo.

Hän alkoi muistamaan.

Mä seisoin yksin baaritiskin tuntumassa ensimmäinen drinkki kourassa ja kattelin baarin menoa. En voinu uskoa, että me oikeesti päästiin sisään, eikä edes baarimikko tajunnu mun tilatessa kädet jännityksestä tärissen ja änkyttäessäni, että olin alaikänen. Siinä mä seisoin ihan idiootin näkösenä yksin ja halusin vaan haihtua ilmaan. Miks helvetissä mun pitikään lähteä mukaan..

Sit mä nostin mun katseeni lasin pohjalta ja näin maailman kauheimman ihmisen keikuttamassa tanssilattialla itteensä.

Just sillä hetkellä kun mä näin Jessican oksettavan tekohymyn sen kymmenen kilon pakkelinaaman takaa, hinkkaamassa tyrkkyvartaloaan Eliasta vasten, mä muistin syyn siihen, miks mä olin mukana.

Se näky oli niin karmiva, että päätin, etten voi kattella tollasta selvinpäin ja kulautin mun lasissa jo tovin juomatta olevan alkoholilitkun suoraan ykkösellä kurkusta alas. Se maistu ihan kauheelta, ja meinas tulla suoraan ylös, mut sain onneks pidäteltyä. Mun oli kuitenkin pakko pelastaa Elias ton kauheen teinihirviön kynsistä.

Mä tilasin vielä kaks juomaa, ennenku uskaltauduin liikkumaan mun tilanteen tarkastelu-paikalta lähemmäs komistusta ja hirviötä. Mä lyöttäydyin jonkun lippispäisen vanhemman pulskan miehen seuraan muka tanssimaan, vaikka mä kokoajan siinä nolosti heiluessa mietin, miten mä pelastan Eliaksen tolta akalta.

Tarkemmin katottuna alko näyttää siltä, että Eliaksella oli oikeesti hauskaa. Ainakin se oli ihan kympillä mukana Jessican keikutuksessa ja ne naureskeli kokoajan yhessä. Musta alko tuntuu siltä, että ne nauro mulle. Olin mä kyl varmaan aika naurettavan näkönen heiluessa sen pulskan miehen kanssa.

Mulle tuli ihan kauhee olo, eikä auttanu yhtää et se mies alko heittää jotain tosi kulunutta ja oksettavaa flirttiläppää. Mä yritin hymyillä sille hermostuneesti ja sanoin jotain vessaan menemisestä ja liukenin paikalta.

Oikeesti mä suunnistin suoraan baaritiskille ja suunnittelin juovani itteni niin känniin, ettei tää paska tuntuis enää missään. Ja kännissä mä olinkin, kuudennen juoman jälkeen en meinannu enää pysyä pystyssä, selkeästä kommunikaatiosta puhumattakaan.

Siinä mun seitsemättä drinkkiä siemaillessa mä aloin näkee kaikki asiat selkeesti. Mä tiesin mitä mun pitäis tehdä; kertoo Eliakselle mikä kauhee lehmä Jessica on, ja miten mä rakastan Eliasta ja haluan olla sen kanssa yhessä. Miten oon kaikki nää vuodet halunnu.

Mä lähdin baaritiskiltä kävelemään huojuen, välillä jostain tukee ottaen kohti tanssilattiaa. Mun silmissä heilu ja kaikki näytti ihan oudolta. Tuntu et mä leijuin.

Just kun mä vihdoin pääsin tanssilattialle, Erica juos mun ohi kauheella vauhdilla ja sähähti jotain kärähtämisestä ja lähtemisestä. En mä tajunnu yhtään mitään sen puheista, mä jäin vaan seisoo paikoilleni ihan dorkan näkösenä huojuen.

Sit se lippispää katto mua hirveen halveksuen ja ärähti, ettei tää oo mikään lasten leikkipaikka. Seuraava muistikuva on kun mä havahdun meidän eteisestä ja siitä, kuinka mä haistan Eliaksen ihanan tuoksun sen raahatessa mua sisälle.

Elias yritti laittaa mut sohvalle nukkumaan, mut mäpä sit reippaana tyttönä päätin toteuttaa mun suunnitelmat - tosin mä aattelin jättää turhat löpinät sikseen ja käydä suoraan asiaan suutelemalla Eliasta oikeen pitkään ja kiihkeesti, ettei mun tunteet jäis sille epäselviks.

Se olikin ihan kauhee järkytys, -suorastaan isku vasten kasvoja- kun Elias ei vastannutkaan mun viinanhajuiseen suudelmaan, vaan vetäyty pois naureskellen. Siitä oli hirveen huvittavaa kuinka kännissä ja sekasin mä olin, ja se luuli, että mun pussausyritys johtu vaan mun humalatilasta.

Sit se meni nukkumaan ja mä jäin taas hölmönä seisomaan paikoilleni.

Illan tapahtumien muistelemisen jälkeen Pihla nousi pöntöltä katsomaan itseään peilistä. Hän näytti vielä järkyttävämmältä kuin hän olisi voinut kuvitellakaan - tuntien meikkailun tuotokset olivat valuneet katkerien kyynelten mukana pitkin kasvoja.

Fyysisen pahanolon lisäksi Pihlaan iski järisyttävällä voimalla henkinen pahaolo. Häntä hävetti. Ja paljon. Tällä hetkellä hän olisi jäänyt mielellään lukittuun vessaan asumaan ikuisiksi ajoiksi, koska naaman näyttäminen vessan ulkopuolella tuntui ylitsepääsemättömän mahdottomalta. Hän oli nolannut itsensä totaalisesti.

Hetken päästä Pihla kokosi itsensä ja huuhteli kasvonsa, letitti hiuksensa sekä pesi hampaansa. Enää suussa ei maistunut niin pahasti oksennus ja ahtaasta sekä tunkkaisesta vessasta poistuminen kohensi oloa - joskin se oli vieläkin aivan kamala.

Pihla heittäytyi sängylleen, joka tuntui huomattavasti paremmalta nukkumapaikalta kuin vessanmatto. Hän huokaisi syvään. Miten hän voikin olla niin tyhmä, että joi itsensä baarissa humalaan, nolasi itsensä sekoilemalla siellä kaikkien nähden ja kaiken kukkaraksi.. Yritti suudella Eliasta. Hän tunsi itsensä maailman pahimmaksi idiootiksi. Nyt maan alle vajoaminen olisi maailman paras juttu.

Pian Pihla vaipuikin uneen huonosti nukutun yön takia. Hän toivoi, että herättyään kaikki olisikin ollut vain kauheaa painajaista.

Oveen koputettiin. Pihla avasi silmänsä havaittuaan Eliaksen äänen oven takana huhuilemassa.

- "Ootsä siellä, Pihla? Voinks tulla?"

Voi ei.. Ei, älä tuu tänne, pliis älä tuu. En haluu nähä sua.

Pihla oli hiiren hiljaa pidättäen hengitystään.

Vaikkei Elias saanut vastausta, hän avasi oven ja asteli Pihlan huoneeseen virnistellen.

- "Voi pikku Pihlaa.. Sä olit eilen hiukan sekasin! Onks vähän huono olo?", Elias sanoi naureskellen leikillisen ivallisesti.

- "Mmmm..", Pihla mumisi, kehtaamatta nostaa lasittunutta katsettaan Eliakseen päinkään.

Elias vakavoitui ja tuijotti huonovointista sikiöasennossa makaavaa Pihlaa.

- "Kuinka paljon sä hullu oikein joit? Me jäätiin eilen kiinni ku porukka kiinnitti huomiota sun sekoiluus. Meidänhän piti pitää matalaa profiilia. Erica sai porttikiellon tohon baariin, sun takias..", Elias sanoi hieman syyllistävällä äänensävyllä.

Pihla hymyili sisäisesti. Olipahan edes jotain hyötyä tuosta reissusta. Nyt hän makaisi koko päivän sängyssään poistumatta talosta ja odottaisi kauhulla maanantaista koulupäivää. Onneksi oli vielä huominen aikaa ennen maanpäälliseen helvettiin joutumista.

Sunnuntai päivä valkeni tavalliseen tapaansa ja Pihla kulutti aikaa niinkuin normaalisti joka sunnuntai teki - katseli turhanpäiväisiä ohjelmia televisiosta. Hän oli onneksi toipunut jo melkein kokonaan maailman pahimmasta krapulastaan ja oloa helpotti hieman se, ettei Elias onneksi ollut maininnut sanallakaan Pihlan säälittävästä suuteloyrityksestä.

Juuri kesken maailman kiinnostavimman saippuasarjan uusintajakson, Pihlan selän takaa kuului oven avaus ja puheensorinaa.

Hetkeä myöhemmin Elias seisoi Jessican kanssa keskellä heidän kämppäänsä.

Jessica naulitsi katseensa selvästi ärsyyntyneeseen Pihlaan, joka ei halunnut katsoa Jessicaan päinkään, joka aloitti armottoman tylytyksen.

- "Uuuuhh, mitäs neiti kännikala? Oliks eilen vähä krapula? Se sun tanssis oli jotain aivan uskomatonta, tosi hottei muuvei, beibe!", Jessica kettuili ja oli imitoivinaan Pihlan tanssiliikkeitä ja räjähti paskaiseen räkänauruun.

- "Harmi vaa et sun tanssis oli nii karseeta et meidät heitettii sen takia pihalle koko baarista. Ehkei sun kannata jatkossa näyttää naamaas enää missää kaupungil, nolasit ittes nimittäin aika taitavasti!", Jessica sanoi piikitellen.

Mitä toi harakka täällä tekee?!

Pihla ei antanut Jessican ärsyttämisen ottaa valtaa, hän yritti näyttää keskittyvänsä television katseluun ja vastasikin vain välinpitämättömällä tuhahduksella Jessican kettuiluun. Oikeasti hän olisi halunnut kuristaa tuon ylimielisen blodin siihen paikkaan.

- "Hah, tuu kulta, mennään sun huoneeseen. Ei tollasen tylsimyksen seurassa tän kauempaa jaksa olla!", Jessica naurahti ja he katosivat Eliaksen kanssa pojan huoneeseen.

Ei voi olla totta.. Ne taitaa seurustella. Mä vihaan mun elämää.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seuraava viikko koulussa oli Pihalle täyttä helvettiä. Sana viikonloppuisista tapahtumista oli levinnyt koko koulussa ja hän joutui kestämään huuteluja tanssimisistaan, lippalakkimiehestä ja ylipäätään kännissä olemisesta. Muille teineille kännääminen oli normaalia ja coolia, mutta jos et ollut suosittu, jouduit kuuntelemaan armotonta vittuilua ja nälvimistä siitä.

Hän etsikin aina mahdollisimman rauhallisen käytävän, jossa nyhjötti hiljaa itsekseen, kunnes välitunti loppuisi.

Valitettavasti muiden oppilaiden huutelu ei ollut ainut asia jota Pihla joutui kestämään, sillä Jessica oli päättänyt ylpeillä "voitollaan" Pihlalle aina kuin mahdollista. Jessica nautti Pihlan nöyryytyksestä ja Eliaksen kanssa kuolanvaihto tuli tapahtua aina Pihlan lähettyvillä, jotta surkea häviäjä saisi katsella, kuinka toinen tyttö kiehnää hänen rakastamassaan pojassa..Eikä hän voisi asialle yhtikäs mitään.

Tottakai Jessican jengiläisetkin iloitsivan hänen saaliistaan, ja sitä ihkutettiinkin lähes joka välitunti kovaan ääneen.

- "Siis te ootte nyt ihan in lööv! Tosi söpöö!", Erica kirkui ja näytti imeliä sydänmerkkejä käsillään.

Jessica hymyili ylpeänä, hän oli voitokkain tyttö koko koulussa mitä jätkä-asioihin tulee. Hän saa ihan kenet vain.

Välitunnin loppuessa, Pihla jäi vielä yksin nurkkaan nojailemaan. Hänen piti koota itsensä ennen tunnille menoa, hän ei voisi enää nolata itseään yhtään enempää ja alkaa itkemään tunnilla äsken näkemästään johtuen. Asia oli vain hyväksyttävä, Elias oli nyt Jessican kanssa ja sillä selvä.

Pihla ei huomannut poikaa, joka tarkkaili nurkassa nyhjöttävää tyttöä.

- "Hmmm..."

Pihla havahtui askeliin, jotka lähestyivät häntä. Voi ei, eikai taas joku ääliö tulisi heittämään jotain omasta mielestään tosi hauskaa juttua Pihlan kännisekoiluista, hän ei kestä enää.

- "Tota moi.. Etkös sä oo Pihla?", poika kysyi hieman arastellen.

- "Nii, no mitä sitte? Oliks sullaki nyt jotain helvetin hyvää läppää heitettävänä? Anna tulla sit ja jätä mut rauhaan, mä en jaksa enää.", Pihla sanoi väsyneenä ja kiukkuisena.

- "Ööööh.. Ei kun oikeestaan mä vaan olin menossa vessaan, mut sit huomasin sut täällä ja muistin et sun pitäis olla mun kanssa samalla tunnilla, ni... Aattelin vaa tulla kysyy et ootsä unohtanu missä kemian luokka on tai jotain.", poika sanoi hieman nolostellen.

Pihla tyrmistyi. Poika ei tullutkaan kiusaakseen häntä. Nyt kun hän katsoi tarkemmin, poika näyttikin tutulta; he ovat samalla kemian kurssilla.

- "Ai, sori. Ei ollu tarkotus keuhkoo turhaan. Mulla on tänää vaa tosi huono päivä.", Pihla puolestaan mutisi nolona. "mut ei tässä mitään, kyl mä muistan missä se luokka on.", hän jatkoi selvittäen hermostuneena kurkkuaan.

- "No mut mä tästä meen..", Pihla sanoi ja lähti kävelemään pois päin.

- "Hei oota.", poika sanoi ja tarttui Pihlaa käsistä.

- "Nyt ku sä oot kerran siinä, nii.. Mulla on kyllä sulle ihan oikeeta asiaakin.", hän jatkoi hermostuneena.

- "Musta olis tosi kiva jos voitais nähä joskus koulun jälkeen. Tai siis niinku tutustua paremmin. Ku musta sä oot tosi nätti ja mukavanolonen ja silleen..", poika sanoi.

Pihla katsoi poikaa hämmentyneenä. Oliko tuo nyt jotain pilaa?

- "Ööö.."

- "Ootsä tosissas? Onks tääki nyt jotain läppää, vai?", Pihla sanoi kulmat kurtussa yrittäen tulkita pojan ilmeitä.

- "Ei oo. Musta olis vaan oikeesti tosi kiva tutustua. Onks sulla illalla mitään tekemistä? Aattelin et olisitko halunnu mennä mun kanssa hengailee johonkin?", poika sanoi kainosti.

Pihlaa alkoi ujostuttamaan. Pyysikö tuo poika siis ihan oikeasti häntä juuri pihalle kanssaan? Tarkemmalla katselullahan tuo poika oli ihan söpökin.

- "Nojoo, ei mulla oo tänään mitään ihmeellistä.. Et kyllä se käy.", Pihla sanoi ja hymyili hieman. Oikeasti hänellä ei ollut koskaan mitään ihmeellistä. Nyt kun Eliaskaan ei ollut koskaan kotona vaan Jessican kanssa, Pihla viettä iltansa yksin televisiota katsellen tai pelaillen videopelejä.

Poika hymyili.

- "Kiva. Nähdäänkö sit illalla joskus kymmenen aikoihin ison sillan kupeessa? Siellä on upeet näkymät."

Pihla nyökkäsi.

- "Okei, nähään illalla. Mun nimi on muuten Bryson, jos et muistanu sitä.", poika sanoi ja lähti.

Bryson oli saanut Pihlan vakuutettua, ettei pyyntö ollut pilaa, joten tyttö meni kuin menikin sovitulle paikalle. Hän ei saanut pettyä, Brysonin kanssa oli todella mukavaa. Vaikkeivat he tunteneet toisiaan entuudestaan, he viihtyivät toistensa seurassa ja juttelu oli luontevaa.

Bryson sai Pihlan nauramaan. Hän kertoi paljon hauskoja juttuja ja Pihlalla oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä mieli.

Monen tunnin yhdessäolon ja huolettoman jutustelun jälkeen kello oli jo niin paljon, että Pihlan oli lähtettävä kotiin. Yllätykseksi Brysonin saattaessa tytön kotiin, hän sai pienen hyvänyön pusun pojalta.

Ehkei Pihlan elämä loppujen lopuksi enää ollutkaan niin kamala.

Parin viikon tiiviin tapailun jälkeen, Pihla ja Bryson alkoivat seurustelemaan. He todella pitivät toisistaan tutustuttuaan paremmin.

Pihla oli ensimmäistä kertaa Brysonin luona. Poikaa jännitti tuoda Pihla kotiinsa, sillä poika asui yksinhuoltaja-äitinsä kanssa varsin vaatimattomasti vanhassa ränsistyneessä kaupungin vuokra kerrostalossa. Bryson oli käynyt pari kertaa Pihlan luona ja pojan koti oli pelkkä rotanloukko Pihlan lukaalikotiin verrattuna.

Pihla katseli rauhassa hyväntuulisena ympärilleen. Bryson oli kauhusta kankeana, hän pelkästi ettei ollut tarpeeksi hyvä noin kauniille tytölle.

- "Kuka on kuollu?", Pihla täräytti yhtäkkiä.

- "Täh?"

- "Niin ku sä oot noin vakavana. Toi ei oo yhtään sun tapastas.", Pihla sanoi leikitellen "tuu tänne!", hän jatkoi ja veti pojan syleilyynsä.

Pihla viihtyi joka päivä tuntitolkulla Brysonin luona, jossa he saivat olla aivan rauhassa Brysonin äidin työskennellessä jatkuvasti.

Joskus he saattoivat vaan olla ja puhua henkeviä. Pihla viihtyi Brysonin kanssa, hän oli unohtanut Eliaksen ja ärsyttävän Jessican. Hän oli löytänyt nyt maailman ihanimman poikaystävän, eikä heidän välilleen voisi tulla koskaan mikään.

Sen sijaan Jessica ja Elias eivät koskaan vain olleet. Elleivät he olleet kaupungilla notkumassa jenginsä kanssa, he olivat Jessican luona tyydyttämässä villinä hyrrääviä teinihormoonien aiheuttamia himojaan.

Bryson oli järjestänyt Pihlalle yllätyksenä romanttisen piknikin kuutamossa heidän puolivuotisen seurustelupäivän kunniaksi.

- "Ooohh, ihanaa!", Pihla henkäisi nähdessään poikaystävänsä söpön kyhäelmän.

Suurimman osan eväistä nautittuaan nuoripari asettautui mukavasti viltille höpöttelemään. Ilta oli ollut mitä ihanin, Bryson oli nähnyt valtavasti vaivaa tämän eteen.

He puhuivat vakavasti tulevaisuudestaan. Pihla mietti, mitä aikoisi lukion jälkeen.

- "Musta olis ihana muuttaa pois kotoo ja tehä ihan mitä huvittaa. Mä haluaisin sellasen kodikkaan kämpän, jossa ois söpö pikku parveke jonne vois tehä oman pienen kasvimaan. Mieti jos siellä kasvais herneitä ja chiliä..", Pihla haaveili.

- "Mä hommaan meille sen kämpän. Ihan oikeesti. Mä lähen taas ensviikonlopuks sukulaisten luo töihin, sieltä saan taas muutaman satasen lisää. Mulla on kohta säästössä jo niin paljon, että sillä maksais jonkun vähän halvemman asunnon takuuvuokran ja ostais jo vähän kalusteitakin.", Bryson sanoi vakavana. Hän rakasti Pihlaa niin paljon, että halusi jakaa koko elämänsä tuon tytön kanssa.

Pihla höristi korviaan ja nousi ylös.

- "Oikeesti? Kulta se olis.. Ihan älyttömän ihanaa!", Pihla herkistyi.

- "Tottakai. Vielä muutama viikonloppu hanttihommissa SunSet Valleyssa ja mulla on tarpeeks rahaa. Sit me muutetaan yhteen."

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pihla oli käynyt ostamassa kaupasta herkkuja itselleen täksi illaksi. Tiedossa olisi pari uutta leffaa katsottavaksi.

Elias lähestyi Pihlaa, hänellä oli selvästi mielessään jotain.

Elias kyykistyi Pihlan luona.

- "Mitäs meinasit tehdä tänään?", hän kysyi tytöltä.

- "En mitään, kattoa vaan leffaa ja syödä suklaata.", Pihla vastasi tuijottaessaan kuvaruutua.

- "Tuleeks Bryson tänne kans?", Elias kysyi.

- "Ei, se on tän viikonlopun sukulaistensa luona töissä.", Pihla vastasi huolettomasti.

- "Ja sä meinaat täällä sillä aikaa homehtua kotona ja kattoo leffoja? Hei c´moon, nyt on perjantai-ilta!", Elias yritti kuulostaa innostuneelta.

- "Nojoo, kutakuinkin noin. Mitä sä nyt oikee ajat takaa?", Pihla sanoi närkästyneenä.

- "Lähe mun kans bileisiin!", Elias vastasi katsellen televisiota.

- "Mihin bileisiin?"

- "Etsä oo kuullu? No Jessican synttäribileisiin tietenkin!", Elias huudahti.

Pihla vilkaisi Eliakseen ja käänsi katseensa takaisin television suuntaan ja naurahti sarkastisesti.

- "Joo, ihan varmasti. Tiedätkö, mä en tulis Jessican bileisiin vaikka maksettais. Enkä vaikka mun henkeä uhattais. Mä mielummin kuolisin kun menisin sen bileisiin.", Pihla sanoi hieman kärttyisenä.

- "No, ei väkisin. Pidä hauskaa sitten suklaittes kanssa!", Elias huikkasi lähtiessään.

- "Aivan varmasti pidän, nää suklaatkin on älykkäämpää ja miellyttävämpää seuraa ku Jessica The Idioottipissis..", Pihla mutisi loppuosan ja hymyili omalle jutulleen.

Jessican bileet olivatkin melkoiset. Jessican miljönääri-isä oli suostunut tyttärensä toiveeseen vuokrata luksusyökerho vain bilevieraiden käyttöön. Elias tunsi olonsa ulkopuoliseksi Jessican ulkopaikkakuntalaisten kavereiden seurassa, joita Elias ei entuudestaan tuntenut.

Poika kuluttikin aikaansa siemaillen alkoholitarjontaa Jessican viilettäessä ties missä. Drinkit olivat todella voimakkaita ja Eliaksen päässä alkoi pian tuntumaan runsas alkoholipitoisuus veressä.

Eräs vieraista yllytti Eliasta juomaan koko baarin tujuimman drinkin ja yllytyshullu teki työtä käskettyään. Pian kuitenkin Elias alkoi todenteolla ihmettelemään, mihin hänen tyttöystävänsä on oikein kadonnut.

Pienen etsintäkierroksen jälkeen Elias löysi kuin löysikin Jessican - tosin toisen pojan syleilystä. Elias katsoi järkyttyneenä ja pettyneenä, kuinka hänen rakastamansa tyttö kiherteli innoissaan toisen pojan kanssa.

Hetken päästä Jessica huomasi vihaisena tuijottavan poikaystävänsä ja irrottautui nopeasti uuden ihastuksensa kaulasta.

Ennenkuin Elias kerkesi sanomaan mitää, Jessica aloitti kännisen kirkumisensa.

- "No sori!! Mut sä oot ollu viime aikoina hirveen tylsä etkä ees ostanu mulle niitä korviksia synttärilahjaks mitä toivoin!", hän valitti kääntäen vian Eliakseen.

- "Ei helvetti! Niin ne monen tonnin timanttikorviksetko?!", Elias karjaisi. "Niistäkö tässä on kyse?!"

- "Hei oikeesti, älä jaksa! Mä en jaksa kuunnella enää! Tää on nyt ohi - voisit nyt sit poistuu mun juhlista!", Jessica sanoi ylimielisenä Eliaksen räyhätessä loukkaantuneena petetyksi tulemisesta.

Elias raahautui loukattuna kotiin ja paukautti ulko-oven kiinni niin kovaa, että sohvalle nukahtanut Pihla heräsi jysähdykseen.

- "Tsiisus, mitä sä oikeen riehut?", tyttö kysyi unisena venytellessään puutuneita jäseniään.

Elias alkoi pauhaamaan puhe alkoholista sammaltaen Jessican bileistä, jotka olivat kuulemma aivan paskat. Pihla oli nukahtaa pystyyn Eliaksen jauhaessa, kunnes Elias päätti puheensa.

- "Ja.. Jesshhica.. Se... se.. petti muah!!"

- "Mitä? Oikeestikko?", Pihla havahtui.

- "Jhoo.. Ja sit.... she jätti muth!", Elias parahti ja alkoi niiskuttamaan lohduttomasti.

Pihlaa säälitti itkua tihrustava Elias, joten tyttö kaappasi pojan hellään halaukseen.

- "Oon tosi pahoillani. Jessica ei todellakaan oo ansainnu sun kaltasta poikaa itelleen. Se teki elämänsä virheen ku jätti sut. Kyllä kaikki vielä järjestyy.", Pihla puhui rauhallisesti.

Yhtäkkiä Elias irtautui Pihlan halauksesta ja suuteli tyttöä. Liekö voimakas humalatila ja lohduttavat sanat aiheuttivat tämän, vai Pihlan hiuksista tuleva ihana tuoksu.

Pihla ei kerennyt reagoimaan. Hän huumaantui Eliaksen huulista. Kaikki nämä vuodet Pihla oli toivonut tämän tapahtuvan, mutta nyt..

...se tapahtui ja Pihla antoi sen tapahtua - ja suudelma johti heidät Eliaksen huoneen sänkyyn.

Pihla heräsi aamulla. Hänen olonsa oli hirveä. Miljoona kertaa pahempi kuin krapulassa ollessaan. Hän oli pettänyt Brysonia.

Pari tuntia myöhemmin, Eliaksen vielä nukkuessa, Pihla seisoi puhelin kädessään. Hän aikoi soittaa Brysonille heti ja kertoa tapahtuneesta - hän ei voisi odottaa maanantaihin, jolloin poika tulisi takaisin kaupunkiin.

Sydän tykyttäen hän näppäili numerot. Hän luuli pyörtyvänsä.

Tuuut....tuuuut......tuuuuut.

- No hei rakas! Kiva ku soitit, mä just ajattelinkin sua, kaunis naiseni.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Huh huh, siinä siis osa 12! Mitä piditte? Huomasitte varmaan että olen nyt oppinut käyttämään poseja, hihi :) Siitä saan kiittää erästä ihanaa radolaistoveriani!

Huomasitte varmaan myös, että varsinkin Pihlan ulkonäkö muuttu aika radikaalisti tässä osassa, mutta siihen on syynä se, että opin lataamaan myös korvaavia ihoja.

Noh, kertokaas mitä piditte? Itse en oo kovin tyytyväinen, osasta tuli ihan erilainen mitä aluksi kaavailin, mutta eipä voi mitäään. Kova työ tässä kyllä oli, huh huh. Simssi takkuili oikein urakalla ja jumitteli/sammuili turhankin usein, mutta silti sain osan tehtyä. Draamaakin oli, kun yhtä kohtausta pelatessani Isa meni hukkumaan uima-altaaseen, mutta naikkonen on edelleen hengissä, kun en tallentanut kuoleman jälkeen.

Ensiosassa sitten näemme tarinan teinit nuorina aikuisina :)

Noniin, nyt vaan paljon kommenttia, risuja, ruusuja ihan mitä vaan!

 

 

 

 

 

 

 

Mulla on nyt kauhee himo päästä tarinassa eteenpäin, joten tässä taas uusi osa luettavaksi. Tiedossa on paljon teinidraamaa! ;) Pieni varoituksen sanainen siitä, että osa sisältää taas rajua ja rumaa kielenkäyttöä. Sellasiahan nää nykyajan teinipissikset on.. Okei, tässä siis osa, muistakaa kommentoida lopuksi! :)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oli kaunis perjantai iltapäivä. Bridgetownin lukion kellot soivat ja pian koko pihamaa ja koulurakennus tyhjeni koululaisista, jotka lähtivät innokkaina viettämään viikonloppua. Jotkut suunnittelivat syventyvänsä psykan kokeiden lukuun ja elokuvien katseluun, jotkut hypettivät viikonloppuna järjestettäviä bileitä.

Elias venytteli koulun käytävällä odottaessaan vessaan mennyttä Pihlaa. He menivät aina yhtä matkaa koulusta kotiin. Käytävän päästä kuului korkojen kopsetta ja pian ohi kävelikin koulun suosituimmat tytöt.

Kaunis sinisilmäinen vaaleaverikkö oli jenginsä kiistaton kuningatar. Hänen nimensä oli Jessica. Hän oli rikkaan perheen tytär, ja tottunut aina saamaan kaiken haluamansa. Ruskea poninhäntäinen tyttö oli Ella. Hän suorastaan palvoi maata Jessican alla, Jessica oli Ellan idoli ja esikuva. Ella oli pakahtua ylpeydestä hengaillessaan koulun kuumimman ja tavoitelluimman tytön seurassa.

- "Kato mikä kuumis!", Ella supatti hiljaa takana tulevalle Jessicalle tyttöjen hidastaessa kävelyvauhtiaan huomattuaan Eliaksen.

- "No aijjaa! Toi vois sopia mulle täydellisesti!", Jessica sanoi ylimielisesti takaisin.

- "Mennään vessaan meikkaamaan ja miettii mitä mä voisin tehdä ton söpön jäbän suhteen.", Jessica jatkoi saaden Ellan hihittämään jännittyneenä.

- "Siiiis OU MAI GAAAD mikä jätkä!!", Jessica kiljaisi vessanoven paiskauduttua kiinni.

- "Mun on pakko saada toi, toihan on niiiiiiiin täydellinen. Näitsä ne lihakset ja ruskeet silmät?!", hän jatkoi.

- "Joojoo! Siis aivan ihana! Kukakohan toi jätkä oikein on? Se on varmaan uus ku en oo nähny sitä aikasemmin", Ella sanoi.

- "No mä otan siitä selvää! Ainaki se on tällä hetkellä koko koulun kuumin kundi ja mä aion saada sen itelleni!", Jessica sanoi ylpeästi itsevarmana.

- "Mut ensin mä soitan Ericalle, se saa tulla tänne meidän kans keksii miten saan ton mysteerimiehen itelleni. Sillä sekopäällä on aina parhaimmat ideat.", Jessica sanoi.

- "Erica! Missä sä oot?! Baaris? Ei, nyt tuut koululle. Joo, tuuthan sä!"

- "Siks, koska mulla on iha helvetin tärkeetä asiaa!! On, on! Tuu tänne vessaan, oon tääl Ellan kaa venailemas sua."

- "Ainiin, onhan sul kortsui mukana? Voi olla et mä tarviin niitä hyvin piankin, hihihi!", Jessica sanoi maireasti ja lopetti puhelun.

- "Voi vittu, Jess! Meinaatsä mennä hommailee sen jätkän kanssa tonne vessaan niinku Jakenkin kanssa menit? Sä oot niiin hullu, ihihihihi!", Ella hihitti.

- "No eihän sitä voi tietää! Ja hyi saatana, älä puhu enää ikinä siitä juntista urheilupellestä, se on niiiiin oksettava!!", Jessica nauroi.

Hetken päästä vessan ovi kävi ja Erica asteli sisään.

- "No sullahan kesti!", naamaansa tarkasteleva Jessica sanoi nostamatta katsettaan peilistä.

- "Ja mikäs neideillä olikaan hätänä?", Erica irvaili humoriseen sävyyn astellessaan sisään.

- "Öööö..? Mitä sun hiuksilles on tapahtunu!! Ootsä muija ihan sekasin?!!", Jessica kiljaisi nähdessään Erican pinkit hiukset.

- "Mitäs tykkäät, beibe? Eiks pinkki ookaan enää sun lempiväris?", Erica sanoi ivallisella äänellä.

- "Joo, ei tosiaan, ainakaan hiuksissa! Noi on ihan KA-MA-LAT!!", Jessica sähähti ärsyyntyneenä.

- "Joo, ei millään pahal, mut noi on kyl aivan karseet!!", Ella myöntäili Jessicaa.

- "Haha, hyvä!", itseään peilistä katsova Erica sanoi.

- "Nää mun hiukset on sellaset pikku terveiset mutsille. Se yrittää erottaa mua ja Joelii ja muutenkin määräillä kaikest, joten mä värjäsin hiukset kostoks! Se kato niiin rakasti mun ihania pitkiä vaaleenruskeita hiuksii, mut nyt se saa luvan totutella näihin pinkkeihin!", Erica selosti ylpeänä.

- "Ja mä mietin ekaks hei siiliä! Olkaa ilosia etten vetäny itteeni hei melkee kaljuks! Must tää pinkki on söpö, se sopii hyvin mun vaatteisiinkin!", hän jatkoi hymyillen.

- "AHAHAHAHHHAHAH!!! Vittu että sä oot sekasin!! Crazy bitch!!!", Jessica nauraa räkätti.

- "Kannattaisko sun vähän hillitä tota pillereiden vetämistä ja vanhemman jätkän kanssa hengailua ku susta tulee tollanen?", Jessica naurahti.

- "Hei pliiiiis, vähä rajaa. Sä alat kuulostaa ihan mutsilta! Mä oon ihan kunnossa!", Erica sanoi närkästyneenä.

- "Sitäpaitsi Joel on maailman paras jätkä, sen kanssa on aina niiin hauskaa! Mä pääsen sen seurassa baareihin ja jokapaikkaan!"

- "Ja siitä puheenollen, mikä se sun tärkee asias oikein oli, et mun piti raahautuu koululle perjantai iltapäivällä baarista? Joel joutu jäämään sinne ihan yksin kattoo sitä jalkkispelii.", Erica sanoi.

- "Ainiin, hihih!", Jessican ilme kirkastui.

- "Jätkäjuttui! Nimittäin tos käytävällä oli ihan helvetin kuuma jätkä, jota me ei tunneta ja me täs Ellan kaa mietittiin et miten mä saisin sen itelleni? Oisit nähny sen, se oli niiiiin kuuma! Koko koulun parhaimman näkönen!", Jessica hehkutti kuin pikkutyttö.

- "Ootsä tosissas? Mikä täs nyt on oikein se ongelma? Sähän saat jätkän ku jätkän.", Erica sanoi.

- "Joo tiedän, mut en mä oo koskaan yrittäny iskee ketään. Kaikki on tullu aina iskee mua. Enkä mä jaksa oottaa et toi jätkä alkais iskee mua, joku muu tän koulun muijan saattais iskee sen eka ja mähän en kenenkään jämiä ota! Mä haluan ton jätkän nyt!", Jessica parahti.

- "Joten nyt olis keksittävä et miten mä saan sen? Meenks mä sanoo sille jotain? Pyytää sitä johonkin? Apua!", Jessica hermoili, joka oli hänen tapojensa vastaista.

- "Hhhmmmm, ootas mä mietin..", Erica sanoi ja painui ajatuksiinsa.

- "Nyt mä keksin! Pyydät sitä baariin!", Erica innostui.

- "Ootsä tosissas? Ei meil oo hei haloo ikää.. Ja sitäpaitsi mä oon hukannu mun feikkihenkkarit.", Jessica sanoi närkästyneenä.

- "Oon! Yks Joelin tuttu on tänää yhen baarin ovella pokena. Se päästää mut aina sisään, joten se päästää kyl teidätki jos mä vaan pyydän!", Erica riemuitsi.

- "Me ei olla oltu pitkään aikaan missään bilettämässä porukalla. Nyt ois hei sun tilaisuus lähtee ja samalla pokata se jätkä. Eiks ni?", Erica sanoi ja vinkkasi silmää.

- "Hmmm.. Nojoo, okei. Lähetään vaan! Pari drinksuu ja se jätkä on mun!", Jessica sanoi ja hymyili viekkaasti.

Jessica pakkeloi vielä naamaansa ennenkuin rohkaisi itsensä ja lähti etsimään Eliasta.

Jessica asteli hermostuneesti käytävää kohti, jolla oli nähnyt tämän ruskeasilmäisen komistuksen. Mitäpä jos jätkä ei enää olisi siellä, Jessica joutuisi odottamaan viikonlopun yli nähdäkseen hänet taas.. ja silloin saattaisi olla jo liian myöhäistä.

Tytön iloksi poika oli kuin olikin vielä samassa paikassa, tosin suht ärsyyntyneen ja hermostuneen näköisenä.

Jessica sipsutteli kohti Eliasta ja yritti näyttää mahdollisimman viileältä ja kauniilta. Todellisuudessa hänen sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hän ei todellakaan ollut tottunut mihinkään tälläiseen.

- "Tota.. Moi! Mä oon Jessica ja aattelin, et haluisiksä lähtee mun ja tyttöjen kans tänää illalla baariin? Oot varmaan uus täs kaupungis, ni aattelin et voisin näyttää sulle vähän paikkoi.", Jessica sanoi hermostuneesti, sydän tykyttäen odottaen myöntävää vastausta.

- "Heh, moi. Mä en oo kyl uus tässä kaupungissa, pelkästää tässä koulussa. Tulin tähän lukioon just ykköseks.", Elias sanoi hymyillen.

- "Ja tosiaan, mä oon Elias. Ja lähtisin kyllä baariin, mut mulla ei oo ikää siihen vielä.", hän jatkoi.

Jessica rentoutui ja alkoi olemaan oma, flirttaileva itsensä.

- "Aijjaa, vähän siistiä. Tai siis, tervetuloa kouluun! Tosi kiva saada tollanen komistus tänne, hihi!"

- "Ja ei se ikä oo mikää ongelma! Sähä näytät ihan täysikäseltä. Ja sitäpaitsi, me ollaan menossa yhteen baariin, jossa on tuttu poke, joka päästää meidät sisään, vaikkei ikää viel ookaan. Lähtisit nyt mukaan, ees suojelee mua vanhoilta limasilta ukoilta?", Jessica hihitti ja hymyili.

Sillä aikaa vessankopissa istui Pihla pylly puutuneena. Hän oli ollut kokoajan vessassa, eikä ollut uskaltautunut tulla pois ennenkuin koulun pahimmat pissikset lähtivät vessasta. Viimein Erica ja Ellakin häipyivät vessasta, joten Pihla pääsi vapaaksi haisevasta kopista. Eliaskin oli varmaan aivan raivona jouduttuaan odottamaan häntä näin kauan.

Pihla katseli varovasti ympärilleen, varmistaakseen ettei pissikset olleet enää paikalla. He olivat jättäneet jälkeensä kauhean hajuvesi,-ja hiuslakkapilven. Pihlaa yskitti.

Siinä käsiä pestessään Pihla muisteli kuulemaansa keskustelua. Häntä nauratti tyttöjen jutut.

"Kukahan se niiden hottis oikein on? Varmaan joku koulun jalkkisjoukkueen aivoton lihaskimppu! Hahah!"

Pihla asteli ulos vessasta ripeästi valmiina lepyttelemään odottelua vihaavaa, luultavasti erittäin hermostunutta Eliasta. Käytävälle kuuluikin pojan iloinen nauru ja puheensorina. Pihla meni nurkan taakse ja järkyttyi.

"EI. VOI. OLLA. TOTTA. !!!! Onko Elias niiden uhri?!" , erittäin närkästynyt Pihla mietti ja katseli Jessican keikistelyä ja hihittelyä nyrpeänä.

Kimpaantunut Pihla käveli päättäväisin askelin kohti hihittelevää kaksikkoa. Hän pelastaisi Eliaksen tuolta kamalalta meikkihirviökotkalta!

- "Tuu Elias, lähetään.", Pihla sanoi napakasti.

- "Kukas tää pikkuneiti oikein on?", Jessica katsoi Pihlaa päästä varpaisiin arvostelevasti ja naurahti.

Elias ei kerenny avata suutansa kun Jessica jo jatkoi.

- "No anyway, siis tosiaan olin sit..."

- "Elias! Kuulitsä?", Pihla huudahti ja keskeytti Jessican selityksen.

- "Hei, meillä on tässä Eliaksen kanssa juttu kesken! Et ole hyvä ja painu...", ärsyyntynyt Jessica kivahti. Hän ei sietänyt kilpailijoita.

- "Hei, otas ihan rauhassa. Täs on mun kaveri Pihla.", Elias keskeytti Jessican. Vaikka Elias olikin tympääntynyt Pihlalle, joka oli laittanut pojan odottamaan itseänsä, hän kuitenkin halusi puolustaa tyttöä.

- "Noni, jokohan me voitais nyt lähtee? Meidän piti pitää tänää kauhuleffamaraton, muistatsä?", Pihla sanoi kärsimättömänä.

- "Hei hetkinen! Sori typy, mut ei Elias oo kattomassa sun kanssas tänää mitää tyhmii leffoi ku se lähtee mun kans baariin!", Jessica sanoi ivallisena.

- "Ainiin, sori Pihla! Mä unohdin ne leffat.. Mut mä lupauduin jo lähtee Jessican kanssa baariin.", Elias pahoitteli.

- "Niin, joten nyt sä voitkin sit lähtee..", Jessica hymyili ja sanoi voitokkaana.

- "..meidän mukaan!", Elias huudahti.

- "MITÄ?!", Jessica ja Pihla huudahtivat yhteen ääneen.

- "Mä kyl meinasin, et toi vois nyt lähtee menee, ei meidän mukaan, todellakaan.", Jessica sanoi nyrpeääkin nyrpeänä.

- "Niin, lähtisit meidän mukaan Pihla. Se vois olla hauskaa, eikä sun tarvis katella yksin niitä leffoja. Katottais niitä sit vaikka huomenna, okei?", Elias sanoi hyväntuulisena.

- "Siis meinaatsä tosiaan et toi oikeesti lähtee meidän mukaan baariin?", Jessica tuhahti ja katsoi alentavasti Pihlaa kulmiensa alta.

Pihla ei todellakaan halunnut jättää Eliasta Jessican kynsiin, joten hän teki jotain todella luonteensa vastaista;

- "Joo, tosi hyvä idea Elias! Sähän voit sit olla mun vaatemakutuomarina.", Pihla sanoi tekoinnokkaasti.

Jessica katsoi laskelmoiden Eliaksen kanssa läppää heittävää Pihlaa päästä varpaisiin. Hän oli todellakin saanut kilpailijan, Pihlahan oli aivan rakastunut Eliakseen. Toisaalta, ehkä olisi vain hyvä, että Pihla tulee mukaan, jotta Jessica voisi vietellä Eliaksen suoraan Pihlan silmien alla ja nöyryyttää tuota tyhmää pikkulikkaa oikein antaumuksella.

Kellonajoista ja muista sovittuaan, PIhla ja Elias lähtivät lompsimaan kohti bussipysäkkiä mennäkseen kotiin. Jessica juoksi vielä Pihlan ja Eliaksen perään ja pysäytti heidät.

- "Ainiiin, Pihlajanmarja. Pistä sit jotain vähän tasokkaampaa vaatetta päälle illalla, ethän sä tollasissa naurettavissa, lapsellisissa ryysyissä pääse mihinkään sisään!", Jessica naurahti.

Pihla loukkaantui Jessican kommentista. Hän todellakin niiiiin vihasi hänenlaisia pissiksiä!

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ilta saapuikin pian ja niinkuin joka perjantai, ennen puoltayötä kaupungilla oli jo melua ja vilinää. Baarien värivalot välkkyivät ja taksit huristelivat paikasta toiseen kuskaillessaan juhlakansaa.

Pihla meinasi pyörtyä jännityksestä. Hän oli napannut  äitinsä kaapista hienon biletopin, laittautunut tuntitolkulla, karannut salaa kotoa ja oli nyt hississä menossa luvatta baariin, alaikäisenä! Lisäksi mukaan oli tulossa koulun pahin pissisjengi, jonka "johtaja" oli iskenyt silmänsä Eliakseen ja joka vihasi Pihlaa. Great!

Pian hissiin änkesikin Jessica jengeineen. Pihla tunsi, kuinka tytöt tuijottivat häntä ilkeästi ja kikattelivat hänelle. Pihlaa hieman karmaisi, mihin hän olikaan joutunut mukaan.. Jessica oli varmasti keksinyt tyttöjen kanssa jotain kamalaa Pihlan päänmenoksi.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä osa yksitoista! Suunnittelin ensin osan olevan paljon pidempi tapahtumiltaan, kun kuvat oli valmiina ties kuinka pitkälle, mutta päätinpä nyt jättää osan tähän kohtaan. Ensiosassa siis saatte tietää kuinka baarireissu menikään! ;) Kommentteja olisi kiva saada. Mitä mieltä olette Pihlasta? Entä Jessicasta? :)

 

 

 

Koska tätä osaa tarinasta on hauska tehdä, on päivitystahtikin nyt hieman reippaampi kuin joskus aikaisemmin. Suuret kiitokset kaikille niille, jotka ovat jaksaneet ja viitsineet kommentoida. Jokainen kommentti piristää päivää ja antaa uutta puhtia ja motivaatiota jatkaa tarinan tekoa. Joten kiitos! :) Ja tässä osa kymmenen, jossa näemme, astuuko Ellen takaisin kuvioihin vaiko ei, ja lasten kasvua ala-asteikäisistä lapsista teini-ikäisiksi.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Isa oli järjestänyt Violalle pienen yllätyksen yhteisen hääloman viimeisen päivän kunniaksi. Lapset olivat vielä koulussa ja tuore aviopariskunta hyppäsi autoon. He pääsisivät pienelle piknikille kaupungin toiselle laidalle, kauniiseen vapaa-ajankeskukseen.

Isa oli hiljaa, koska hän keskittyi autolla ajamiseen. Kuoppainen syrjätie oli suht vaativa pelkästään kaupungin tasaisilla asfalteilla ajaneelle kuskille. Viola oli puolestaan hiljaa, koska hän oli mietteissään. Häntä harmitti suunnattomasti se, että heidän häälomansa oli ollut niin lyhyt ja vaatimaton. Hän olisi halunnut lähteä jonnekin kauas trooppiseen ja lämpimään maahan ihan kahdestaan lomailemaan, mutta koska Isan kauneushoitola oli niin menestynyt, ei Isa voinut lähteä paria päivää pidemmäksi mihinkään ja jättää kauneushoitolaansa.

Huomenna Isa palaisi taas töihin ja normaaliarki palaisi kuvioihin. Isa olisi päivät pitkät töissä ja tulisi rättiväsyneenä myöhään illalla kotiin kaikkien kauneuhoitolan laskujen selvittämisten ja paikan siivoamisten jälkeen.

Ilmassa leijailevasta pienestä pettymyksestä huolimatta naiset nauttivat pienestä eväsretkestään ja toistensa seurasta. Isa oli todellakin tarvinnut pientä lomaa töistä, ja lintujen iloinen siritys, vesiputouksen kohina ja eväsleipien tuoksu saivat naisen rentoutumaan.

Sillä aikaa Elias ja Pihla olivat koulubussissa matkalla kotiin. Elias oli kutsunut luokkakaverinsa Siirin heille kylään. Elias oli varsin hurmaava poika, joka tuli toimeen sekä tyttöjen että poikien kanssa.

Pihla ei pitänyt ollenkaan siitä, että Elias leikki muiden tyttöjen kanssa. Pihla istua murjottikin toisella puolella bussia hautoen suunnitelmaa, jolla pääsisi Siiristä eroon. Elias oli vain ja ainoastaan Pihlan poikakaveri, eikä muiden, tyhmien tyttöjen.

Heti kun bussi kaartoi heidän pihaansa ja aukaisi ovensa, Pihla tarttui Siiriä kädestä kiinni ja lupasi näyttää hänelle jotain hienoa. Sisällä odottikin kaikkien pikkutyttöjen unelmien nukkekoti, joka saikin innostuneen Siirin huomion kokonaan. Pihla hymyili tyytyväisenä ja liittyi Siirin seuraan pukemaan pieniä nukkekodin asukkaita. Vaikka Pihlaa ei nukkekoti enää kiinnostanutkaan, oli hänen leikittävä innokkaana mukana, jotta tehtävä onnistuisi. Ja nythän se onnistui, Siiri ja Elias eivät ainakaan leiki keskenään, Pihla myhäili itsekseen.

Huomattuaan Pihlan törkeän kaveriryöstön, Elias jäi pihalle leikkimään pienellä uunilla ja leipoi ihan itse pikkumuffinssin, josta hän oli todella ylpeä. Varastosta löytyi tarvikkeet myyntikojun kasaamiseksi, ja sen touhun parissa Eliaksen aika hurahtikin tyttöjen leikkiessä sillä aikaa sisällä.

Seuraavana aamuna lapset söivät aamumurojaan kuistilla. Tänään Isa palaisi töihin.

Sillä aikaa sisällä Viola oli jo aamiaispöydässä syömässä lettuja. Isa asteli rappusissa, hän tuli vasta nyt alas, sillä hän oli viettänyt koko aamun vessanpeilin edessä laittautuessaan työpäivää varten.

- "Sori kulta, mä en kerkee syödä sun kanssas! Mä lupasin Darjalle (kauneushoitolan vastaanottovirkailija) olla siellä viimeistään yheksältä ja kello on jo kymmentä vaille!", Isa huikkasi korkojen kopistessa lattiaa vasten.

- "Mmmm, hauskaa työpäivää", ärsyyntynyt Viola mumisi. Tälläisinä aamuina hän toivoi salaa, että Isan kauneushoitola menisi konkkaan ja Isa jäisi Violan kanssa kotiin. Heillä oli rahaa yllinkyllin, mutta Isan kunnianhimo oli päässyt valloilleen ja hän haukkaili kokoajan isompia paloja hoitolansa kanssa.

- "Tosi hauskaa päivää vaan sullekin, rouva päivänsäde!", Isa tuhahti pahan mulkaisun kera takaisin, huomattuaan Violan ärtyneisyyden. Isa kipitti nopeasti ulko-ovesta ja pian heidän auto kaartoi kohti keskustaa.

Violaa ärsytti heidän kinansa. Miksi tämän päivän piti alkaa näin, tyhmällä riidalla?

Aamupäivä vaihtui päiväksi, päivä iltapäiväksi ja lopulta ilta häämötti. Ellen istui Isan kauneushoitolassa syventyneenä taas päivän lehteen, odottaen omaa vuoroaan rentouttavaan kasvohoitoon.

Isa siivosi toimenpidehuoneen edellisen asiakkaan jäljiltä ja käveli odotteluhuoneeseen toivottamaan seuraavan asiakkaansa tervetulleeksi hoidattamaan itsensä. Isa oli yksin hoitolassaan työskentelemässä viimeiset iltatunnit, Darja oli lähtenyt kotiin jo pari tuntia sitten.

- "Eila Woodray, oletan?", Isa kysyi isojen aurinkolasien taakse piiloutuneelta Elleniltä.

- "Juu kyllä, minä olen", Ellen vastasi ja taitteli lehden. Hän oli esiintynyt väärällä nimellä jo vuosia, sattuneista syistä..

- "Tekö olitte tulossa uuteen raikastavaan mineraalikasvohoitoon?", Isa kysyi.

- "Sitä vähän ajattelin. Tässä muutamana viime vuotena on tullut ihan yhtäkkiä rupsahdettu, katso nyt käsienikin ryppyjä!", Ellen parahti.

- "Eihän hätä ole tämännäköinen!", Isa innostui. "Tämän hoidon jälkeen tunnet olevasi kuin uudestisyntynyt!", Isa hehkutti yli-innokkaasti ja johdatti Ellenin toimenpidehuoneeseen.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin, kasvojen puhdistuksen ja useiden eri rasvojen ja ihonkuorinta tärpättien jälkeen, Ellen makoili rentoutuneena tuolissaan kasvonaamio yllään, Isan touhuillessa omiaan viereisessä huoneessa.

Isan huoneen oveen koputettiin ja oven takana oli aamuisesta riidasta harmissaan oleva Viola.

- "Saako rouva äkäilijä anteeksi?", Viola sanoi ja katsoi anelevalla koiranpentuilmeellä suoraan Isaa silmiin, kädessään itseleipoma muffinssi.

- "Tottakai saat, senkin höpönassu!", Isa naurahti ja nappasi Violan rutistukseen.

- "Ajattelin tuoda sulle pienen muffinssin, jos sulla olis vaikka nälkä..", Viola kyherteli.

Sillä aikaa Isan jäädessä juttelemaan Violan kanssa ulkopuolelle, toimenpidehuoneessa Ellen havahtui pieniltä nokosiltaan, kutisevaan ja polttavaan tunteeseen kasvoissaan.

- "Hei anteeks, mutta mun oli pakko nousta ylös, koska mun naama.. Siihen sattuu! Pitäiskö tän kivun jollainlailla raikastaa? Ainakin se tuhoaa mun naaman kohta, joten kai se on sit sitä uudestisyntymistä!", kärttyisä Ellen kälätti lähestyessään innokkaasti höpöttelevää Isaa ja Violaa.

- "Mit.. MITÄ?!", Ellen kiljaisi tullessaan naisten luokse ja nähdessään Violan.

- "Viola, ootko se sä?!?", Ellen henkäisi.

- "ELLEN?!"

- "A-aa-aapua.. Mä en saa henkee! Kato mun käsiä! Ne tärisee!", hätääntynyt Ellen sanoi hyperventilaation partaalla.

- "Rauhotu!", itsekin yhtä hämillään ja yllättyneenä oleva Viola rauhoitteli järkyttynyttä Elleniä.

- "Nyt kerrot mitä täällä oikein tapahtuu! Tai siis.. Sähän oot elossa? Mitä sä täällä, mikset sä oo soittanu, mit..", Viola alkoi vaahtoamaan.

- "Tää ei voi olla totta!", järkyttynyt Ellen huudahti.

- "Mä oon elossa! Säkin oot elossa! Mut.. Missä.. Elias on?", Ellen melkein kuiskasi lauseen lopun peloissaan.

Pari tuntia myöhemmin, erittäin intensiivisten keskustelujen, itkemisen ja nauramisen jälkeen Ellen saapui vihdoin, vuosien jälkeen katsomaan poikaansa. Pihla ja Elias oli pyydetty istumaan sohville, mutta heille ei oltu kerrottu mitään etukäteen.

Ellen ei saanut sanaakaan suustaan, tai katsettaan irti pojastaan. Hän katsoi lumoutuneena ainoata poikaansa, joka oli kasvanut sitten viime näkemän isoksi pojaksi. Ellenin viimeinen muistikuva pojastaan oli siitä aamuyöstä, kun Viola lähti pakomatkalle Elias sylissään.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pari kuukautta myöhemmin Isa ja Viola istuivat lastensa oman rakennuksen terassilla syntymäpäiväkakut edessään.

Toinen kakuista kuului Eliakselle ja toinen Pihlalle. Lasten oli aika kasvaa ja jättää yksi elämänvaihe taakseen ja hypätä kerralla uuteen; teini-ikään. Isa ja Viola olivat samalla sekä hermostuneita, että haikeita. Heidän lapset kasvaisivat viimeistään nyt isoiksi. Eiväthän he olleet enään pitkään aikaan olleet pieniä, mutta nyt viimeistään todellisuus iski vasten kasvoja lasten kasvaessa lapsista teini-ikäisiksi.

- "He tulevat hetkenä minä hyvänsä.", Isa sanoi jännittyneenä.

- "Totta. Kumpa aikaa saisi kelattua taaksepäin.", Viola huokaisi.

- "Sanos muuta. Vasta äskenhän Pihla oli aivan pieni nyytti ja nyt.. Hänhän on jo iso tyttö, joka lentää pian pois pesästään!", Isa nyyhtytti tuijottaen kakkua haikeana.

- "Ja Elias pian niin vanha, että hänelle on kerrottava totuus äidistään.", Viola sanoi vakavana ja katsoi merkitsevästi Isaan.

Pian koulubussin äänet kuuluivat etupihalta ja lapset juoksivat kovaa vauhtia takapihalle muistaessaan äitiensä aamulla kertoneen että koulupäivän jälkeen takapihalla odottaa yllätys.

Yllätys olikin lapsille mieleinen, kaksi herkullisen näköistä kakkua pöydässä, lahjat ja stereoista pauhasi lempimusiikki.

Ja niin Pihlasta kasvoi persoonallinen, mutta kaunis teinityttö.

Ja Eliaksesta varsin komea, tummaverikkö teinipoika.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Siinä oli siis osa kymmenen, kiitos lukemisesta. Nyt saatiin siis Elias ja Pihla kasvatettua teineiksi, ja tästä alkaakin siis heidän elämän seuraaminen, joka on täynnä ihmissuhdesotkuja ja draamaa! Mitä pidätte nuorison ulkonäöstä, eikös Eliaksesta ainakin tullut aika komea? ;) Ja lisäyksenä siis vielä, että Violaa, Isaa ja Elleniä en unohda kokonaan, mutta pari seuraavaa osaa keskittyy suurimmaksi osaksi Eliaksen ja Pihlan elämään. Seuraavan osan kuvat on melkein kaikki jo kuvattu, niissä olikin melkoinen lavastaminen.

Voin antaa pienen juonipaljastuksen seuraavaan osaan, nimittäin.. Seuraavassa osassa tulette näkemään koulun käytävää, tyttöjen vessan ja siellä käytävät kovat juoruilut ja juonittelut kolmen pissiksen toimesta. Myös baari ja muutama drinksu liikaa..

Kommenttia olisi kiva saada, kiitos! :)