Ellen oli varannut 7 päivän lomamatkan Egyptiin. Hän halusi pienen irtioton kurjasta arjestaan.

Egyptissä oli tarjolla hulppeita hotelleja, jotka olisivat täynnä kirkuvia lapsia ja kännissä öriseviä perheenisiä. Hotellin sijaan Ellen oli varannut pienen teltan leirintäalueelta, joka oli aivan torin kupeessa ja kulkuyhteydet nähtävyyksille olivat mainiot.

Nainen katseli haltioissaan ympärilleen ja hengitti syvään Egyptin eksoottista tuoksua. Hän tunsi olonsa kotoisaksi tässä reppumatkailijoiden suosimassa telttaalueella, olihan täällä kaikki tarvittava; suihkut, vessat ja ruoantekopaikka.

Heti matkalaukkujen purkamisen jälkeen Ellen etsi skootterivistöstä vuokraamansa skootterin ja nousi varoivaisesti sen kyytiin. Hän oli viimeksi ajanut skootterilla teinityttönä.

Parin epäonnistuneen käynnistysyrityksen jälkeen punainen hirmu rusahti käyntiin ja Ellen kaasutti kohti lomakohteensa ydintä; toria.

Matka torille ei ollut pitkä, mutta jännittävä senkin edestä. Ellen sai varoa skoottereilla kurvaavia turisteja tuontuosta. Jokaisella tuntui olevan kiire tutkimaan pyramidien kätkemiä salaisuuksia..

Nyt nainen kuitenkin halusi nähdä matkaoppaansa, jonka piti tulla torille sovittuun aikaan antamaan matkustelussa vielä täysin keltanokkaiselle Ellenille tärkeitä ohjeita matkan onnistumisen takaamiseksi.

Pienen ravintolan edessä odottelikin jo opas, joka kuunteli hyvin... eh, kiinnostuneen näköisenä Ellenin innokasta puheensolinaa.

- "Minä annan sinulle listan paikoista, joissa sinun EI kannata käydä. Siis vain siksi, etten halua että sinulle käy kuinkaan. Katsos tämä Egypti voi olla hyvin vaarallinen paikka, jos on kokematon reissaaja."

- "Ja pieni varoituksen sananen näistä paikallisista.. Suurinosa on kunnon porukkaa, mutta on tiettyjä henkilöitä, joita kannattaa eri syistä kiertää kaukaa..", opas madaltaa äänensä.

- "Tämänkin pienen kuppilan omistajan poika, Al.. Hän on mätä omena tuoreiden joukossa. Olen varma, että hän yrittää juttusillesi, mutta usko pois, sinun kannattaa kiertää hänet kaukaa, hyvin kaukaa", opas melkein jo kuiskaa.

- "Ja sitten on se jätkä, jolla on aina joku turistitypy kierroksessa.. Varo häntä, hän on vain pahainen sydäntensärkijä, joka leikittelee naisparkojen tunteilla!"

Tiukan tietopläjäyksen jälkeen Ellen tunsi olevansa taas astetta viisaampi. Hänen mielestään opas oli turhan ylidramaattinen, mitä ne sen typerät vertauskuvat edes olivat?

Nainen suunnisti krääsä ja matkamuistomyymälään. Hän halusi ehdottomasti ostaa paikallista teetä ja ihovoidetta!

Myyjän etsiessä hyllyistä oikeita tuotteita, Ellen uppoutui ajatuksiinsa.

Täällä hän nyt oli, Egyptissä. Hänen äitinsä rakasti matkustelua.. Voi kumpa he voisivat olla täällä yhdessä lomailemassa.

Naisen palautti maanpinnalle myyjän tiukka hinta-arvio ostettavista tuotteista.

Ostettuaan teensä ja voiteensa, Ellen suuntasi kohti erään rakennuksen kattoa, koska siellä oli kuulemma pieni viihtyisä kahvila. Naisen teki hurjasti mieli tuoretta kahvia!

Ollessaan rappusten edessä, hän kuuli kovaäänistä puhetta torin laitamilla olevilta asuintaloilta. Yliuteliaana simneitosena hän höristi korviaan ja lähti tiukkasävyistä keskustelua kohti.

Lie mikä Elleniin mennyt, mutta neiti käveli ihan pokkana kahden riitelevän miehen luokse.

Tunnelma oli käsinkosketeltavan kireä, mutta Ellenin nähdessä toisen miehen paksut käsivarret ja seksikkään sänkiparran, hän päätti yrittää saada juttelun aikaiseksi tämän miehen kanssa.

Ellen ei saanut katsettaan irti toisesta miehestä ja nainen olikin jo innoissaan kättelemässä komistusta, täysin sivuuttaen toisen miehen joka lähtikin yrmeänä paikalta.

Mennessään hän mumisi jotain arabiaksi, ja toinen miehistä vilkaisi hänen peräänsä miettivä katse silmissään.

"Tämä ei jää tähän, lupaan sen."

Tämä komistus esitteli itsensä Eliahiksi. Ellenin kysyessä oliko hän turisti, mies kertoi olevansa egyptiläinen - puoliksi.

- "Kukaan ei koskaan usko, että asun täällä ja olen paikallinen. Isäni on egyptiläinen, mutta äitini länsimaalainen. He tapasivat täällä äitini ollessa lomailemassa ja sille tielle äitini jäi, lopputuloksena olen sitten minä", Eliah kertoi ja Ellen kuunteli silmät kiinnostuksesta kiiluen.

- "Oi, kuinka romanttista. Heidän suhteensa siis alkoi vain pienestä lomaromanssista..", Ellen hämmästyi itsekin mitä siirappia hänen suustaan pulppusi ulos. Tämä ei ollut yhtään hänen tapaistaan.

Hän oli jutellut Eliahin kanssa vain kymmenisen minuuttia, mutta hänen olonsa Eliahin kanssa oli niin hyvä ja juttu loisti niin luontevasti, että naisesta tuntui, kuin he olisivat tunteneet toisensa aina.

Hetken aikaa he olivat aivan hiljaa ja katsoivat toisiaan syvälle silmiin. Se hetki ei ollut kiusallinen hiljaisuus, vaan aivan jotain muuta..

Ellen tunsi, kuinka hänen sisällään kihelmöi. Hän oli onnistunut ihastumaan egyptiläiseen mieheen, matkansa ensimmäisenä päivänä, vartin jutustelun jälkeen!

Eliah hymyili ja sanoi, että hänen oli lähdettävä auttamaan vanhaksi tullutta isäänsä puutöissä.

- "Mutta olisi todella kiva nähdä vielä uudestaan, olet erityisen kiinnostava persoona..", Eliah hymyili vienosti ja he vaihtoivat puhelinnumeroitaan.

"Et usko kuinka kiinnostava sinä minusta olet.."

Eliahin lähdettyä, Ellen suuntasi Siniseen Laguuniin, joka oli matkaoppaan mukaan Egyptin kauneimpia nähtävyyksiä.

Ja sitä se todentotta olikin. Upea ilta-aurinko oli laskemassa ja viimeiset säteet saivat laguunin turkoosin veden näyttämään uskomattoman upealta. Paikka oli maanpäällinen paratiisi!

Ellen tutkiskeli paikkaa ja törmäsi kauniisiin perhosiin kukkakedolla.

"Onko tämä kangastusta, Egyptinhän piti olla pelkkää kuivaa aavikkoa.."

Illan hämärtyessä Ellen muisti oppaan varoittelut, ettei kannattaisi missään nimessä liikkua missään pimeällä yksin!

Niinpä nainen hyppäsi punaisen hirmunsa satulaan ja huristi paratiisista takaisin leirintäalueelle. Mahassa kurni ilkeästi, joten ei auttanut muu, kuin alkaa väsäämään illalliseksi syksynsalaattia.

Aterian jälkeen rättiväsynyt Ellen kömpi omaan telttaansa ja nukkui yönsä erittäin hyvin sirkkojen sirityksistä ja kauempaa epämääräisistä äänistä huolimatta. Arvatenkin nainen näki romantiikantäyteisiä unia päivällä tapaamastaan miehestä, Eliahista.

Aamu valkeni kauniin vaaleanpunaisissa sävyissä ja raikkaan aamukasteen tuoksussa.

Ellen heräsi aamulla hyvinlevänneenä ja täynnä intoa! Ympäriltä kuului teltoista kuorsausta ja röhinää, joka huvitti Elleniä kovasti.

Pikaisen aamiaisen jälkeen nainen suuntasi toilettiin, jossa hoiti hygieeniset toiminnat pois alta - hän ei malttanut odottaa mitä päivä toisi tullessaan! (Huomatkaa "innokas" ilme :-D)

Taas oli punaisen hirmun aika näyttää paljon mittariin saadaan lukemia, kun Ellen päätti mennä vuorien juurella sijaitsevaan kaivokseen, josta jotkut onnekkaat ovat löytäneet arvokkaita kiviä ja muinaisesineitä.

Hän oli varautunut viettämään kaivoksilla koko päivän pakkaamalla tuhdit eväät mukaan - ties vaikka köyhä opiskelija rikastuisi äkkiseltään löytämällä jonkun muinaisen rikkinäisen esineen, josta joku vanha höppänä rikas keräilijä maksaisi omaisuuden!

'

Tässäpä tämä "rikkauksien" kaivos olikin, josta tuntien tonkimisen jälkeen ei löytynyt kuin pari arvotonta romua ja tyhjiä kaljapulloja. On näillä egyptiläisillä nuorilla paikat viettää aikaa ryypiskellen..

Turhautuneen Ellenin pakatessa kamoja skootterin kyytiin, hänen puhelimensa soi.

Näytöllä vilkkui "Eliah". Naisen sydän hyppäsi kurkkuun ja hän selvensi kurkkuaan että kuulostaisi mahdollisimman viehkeältä puhelimessa.

- "Ellen."

- "No hei Ellen, Eliah tässä, jos muistat minut eiliseltä... Ajattelin, että nyt kun on niin kaunis ilta, että haluaisitko nähdä? Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta nähtäiskö hautausmaalla tunnin päästä?"

- "Hautausmaalla? Eheh, joo, kieltämättä kuulostaa aika oudolta paikalta nähdä..", Ellen naurahti.

- "Usko pois, tulet yllättymään miten hieno paikka se oikeasti on. Ei mitään elävien kuolleiden käsiä mullan alta sun muuta..", Eliah hekotti luurin toisessa päässä.

- "No toivottavasti ei! Luotan suhun. Ei yhtäkään zombia tai luurankoa, kiitos. Nähdään tunnin päästä siellä.", Ellen lopettin puhelun.

Ellen pisti vauhtia; hänellä oli tunnin päästä treffit Egyptin komeimman miehen kanssa, ja leirintäalueelle oli puolentunnin ajomatka.

Hän ei uskonut tekevänsä hyvää vaikutusta Eliahiin hikisenä ja hiekkaisena.

Pikaisen ehostautumisen jälkeen Ellen saapui paikalliselle hautausmaalle, jossa Eliah häntä jo odottikin.

Aurinko alkoi jo laskeutumaan, ja sen säteet saivat Ellenin ihon hehkumaan.

Tätä hetkeä Ellen oli odottanut koko päivän; juttukaveria, joka tuntuu ymmärtävän täydellisesti kaiken, mistä puhuu.

Eliah oli kaikista Ellenin tapaamista miehistä parhain juttukaveri ja kuuntelija. Hän tuntui olevan epätodellinen, ei hänenlaisiaan miehiä ole muualla kuin saduissa..

Ihme kyllä, hautausmaa ei ollut lainkaan karmiva tai pelottava paikka, se oli rauhallinen ja kaunis viimeinen leposija maan jättäneille sieluille..

Aika kului kuin siivillä ja ilta alkoi hämärtymään.

- "Minun pitäisi kuulemma mennä jo leirintäalueelle, tähän aikaan yöstä ei ole turvallista liikkua ulkosalla - varsinkaan hautausmaalla."

- "Aivan totta, ei nuorien neitojen pitäisikään olla yömyöhään pihalla. Ties mitä mörköjä tähän aikaan on liikkeellä. Haluatko että saatan sinut leirille?", Eliah hymyili.

- "Se olisi mukavaa, ei tarvisisi pelätä mörköjä kun on riski mies mukana.", Ellen naurahti ja he lähtivät kohti leirintäaluetta.

Leikkisinä simeinä jompikumpi keksi ottaa loppumatkalla juoksukisan ja suurta hupiahan se oli - ainakin Ellenin mielestä joka voitti kisan - liekö Eliah tahalleen hävisi vai ei..

Ellen vakavoitui suuren naurupyrähdyksen jälkeen. Näin hauskaa hänellä ei ole ollut kertaakaan äidin kuoleman jälkeen..

Häntä ahdisti ajatus siitä, että lomaa oli jäljellä enää muutama päivä ja sitten hän palaisi kotiin - ihmisten arvosteltaviksi, tuskaisten muistojen luokse. Ja ihminen, joka sai hänen ajatuksensa muualle ja aidosti hänet nauramaan - hän jäisi tänne, tuhansien kilometrien päähän.

- "Kiitos illasta, minulla oli tosi mukavaa.", Ellen sanoi ja hymyili.

- "Kiitos itsellesi. Ollaan yhteyksissä, minun pitää mennä nyt. Hyvää yötä, nuku hyvin kaunokainen", Eliah sanoi ja huikkasi kevyen suukon Ellenin poskelle, ennenkuin nainen kerkesi tajuta koko asiaa.

Ellenin sisimmän valtasi lämmin tunne. Hän suuntasi nuotiolle paistamaan nakkeja ja miettimään päivän tapahtumia, sekä tulevaisuutta..

Hän ei voinut lakata hymyilemistä ajatellessaan Eliahia.

Ellen leikitteli ajatuksella;

"Miksen voisi jäädä tänne hänen kanssaan? Mikä minua estää?"

Pari päivää hurahti kuin silmissä ja Ellen vietti lomaansa Eliahin seurassa - milloin he olivat yhdessä kalastamassa, milloin nudistirannan liepeillä naureskelemassa alastomille simeille ja milloin tutkimassa pyramideja.

Oli viimeinen päivä Egyptissä, Ellenin lento lähtisi neljän tunnin päästä. Hän oli sopinut Eliahin kanssa näkevänsä drinkkien merkeissä torin kuppilassa.

Ellenin puhelin soi ja soittaja oli tuntematon numero.

- "Haloo."

- "Hei, Ellen. Missä olet ja mitä tekemässä? Haluaisitko tavata minut ennen lähtöäsi? Tarjoaisin sinulle unohtumattoman kokemuksen.."

- "Öööhh, kuka helvetti oikein olet? Olen torilla menossa juomaan drinkit ison riskin miehen kanssa, joten sinuna pysyisin kaukana! Mistä olet saanut edes numeroni?!", Ellen sähisi puhelimeen.

- "Tämä ei jää tähän, ämmä.", tuut tuut tuut.

Ellen kiehui raivosta. Mistä näitä hulluja oikein tulee?!

Hän tarvitsi nyt viilentävän drinkin.

- "Tilaisin jonkun raikkaan drinkin, mahdollisimman pian, kiitos!"

- "Tulee heti, odota hetki.", baarinomistaja sanoi ja painui takahuoneeseen tekemään Ellenille drinkkiä.

- "Isä, anna minä teen sen juoman. Lepää sinä sen aikaa, vie juoma sille turistille ja pidä sitten tauko. Minä huolehdin kaikesta."

Autuaan tietämättömänä kuka Ellenin juoman teki, hän valitsi viihtyisän istumapaikan ja meni odottelemaan Eliahia.

Nainen oli tullut paikalle reilusti ajoissa, sillä hänen aikomuksenaan oli shoppailla rauhassa matkamuistoja.

Ellen siemaili juomaa vauhdilla, äskeinen puhelu oli saanut veren kiehumaan suonissa ja Egyptin polttava aurinkokin sai kurkun kuivaksi.

Torilla oli yllättävän hiljaista, liekö epätavallinen kuumuus saanut ihmiset pysyttelemään poissa auringosta.

Kun juoma oli jo melkein juotu, alkoi Ellenin päässä heittää.

" Tilasinkohan liian tujun juoman.. Aivan kuin olisin juonut kymmeniä drinkkejä liikaa.."

Ellen suuntasi huojujen takakujalla olevaan vessaan. Hänen silmissään pimeni, ennenkuin hän pääsi edes vessaan asti.

Muutamaa tuntia myöhemmin Ellen heräsi kovalta ja kylmältä kivilattialta. Ilmassa leijaili ummehtunut haju.

" Uhh, pääni ja niskani.. Uskomaton jysäri! Mitä on tapahtunut?"

Ellen ravisti päätään ja katseli ympärilleen. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, missä hän oli ja miten hän oli tänne päätynyt.

Hän katsoi taskussa olevaa puhelintaan, ja järkytykseksi huomasi, että kyyti tulee hakemaan hänet lentokentälle alle tunnin päästä leirintäalueen edestä!

Nainen yritti hädissään soittaa Eliahille, hän varmasti osaisi auttaa - vaan ei puhelimessa ollutkaan kenttää soittaa.

Ellen lähti juosten liikkeelle. Hänellä ei ollut mitään tietoa olinpaikastaan tai siitä, miten hän pääsee täältä pois, mutta hänen oli yritettävä!

Paikka oli erittäin sokkeloinen, eikä tilannetta auttanut se, että jossain oli lamput menneet rikki ja käytävät hämäriä..

Ellen alkoi vaipumaan epätoivoon kun kello kävi ja ulospääsyä ei meinannut löytyä..

Kuka halusi hänelle pahaa? Ei hän omin jaloin ole tänne tullut, ei varmasti.

Kaikki ovet oli visusti lukittuna, niistä ei ollut poispääsyä vaikka Ellen niitä hermostuksissaan ryskyttikin.

Hän ravasi pitkin käytäviä ja hän alkoi todella joutua paniikkiin.

Vihdoin hän löysi portaat jotka hän ravasi ylös. Ei ollut hetkeäkään hukattavana - naisella ei ollut varaa myöhästyä koneesta, sillä uuden hommaaminen oli erittäin kallista, eikä hänellä olisi sellaisia rahoja.

Päästyään rappuset ylös, hän päätyi hämärälle käytävälle, jossa haisi omituiselta..

Käytävän päässä oli rappuset jotka Ellen juoksi ylös. Hän ei ollut varma olisiko tämä ulospääsy, mutta sen olisi parasta olla, sillä hänen lentonsa lähtisi aivan hetken päästä..

Rappusten päässä oli vanha ruosteinen ovi, jota Ellen väänsi kaikilla voimillaan - ja se aukesi!

Hän oli päässyt vapaaksi ja hetken tilannekatsauksen jälkeen huomasi olevansa torin liepeillä, syrjemmällä..

Ellen ei kerennyt jäämään miettimään tilannetta, vaan juoksi leirintäalueelle, keretäkseen lentokentälle vievään kyytiin ja lennolle.

Kuuden tunnin päästä Ellen saapui taksilla takaisin kotikadulle. Hän ei olisi millään halunnut palata arkeen, mutta pakon edestä joutui palaamaan.

Ellen vaihtoi kepeät lomavaatteet arkisiin ja painui heti kirjastoon. Hän ei pystynyt olemaan kotonaan neljän seinän sisällä katsomassa äitinsä vanhoja tavaroita, haistamassa kodin tuoksun ja muistelemassa menneitä..

Hän ei kerennyt edes nähdä Eliahin kanssa, mies varmaan luulee Ellenin tehneen oharit. Ellen oli yrittänyt soittaa Eliahille monta kertaa, mutta hänen puhelin oli kiinni. Eikai hänelle ollut sattunut mitään vastaavaa, tai kamalempaa kuin Ellenille?

Vai oliko Eliah vain niin vihainen saamistaan ohareista, että pisti puhelimen kiinni kokonaan?

Ellen ei löytänyt mitään kiinnostavaa luettavaa, joten hän meni tietokoneelle surffailemaan.

Hän päätti käydä lukemassa pitkästä aikaa sähköpostinsa ja siellä olikin oudosta osoitteesta saapunut viesti:

" Arvon Ellen Wood.

Äitinne Marie Woodin kuolinpesän hoitajana, minulla on oikeus ilmoittaa Sinulle, että äitisi on testamentannut salaisen tilinsä sinulle. Kaikki 100.000 simoleonia ovat määrätty siirrettävän Teidän nimiinne. Myös Marien omistuksessa olevan kiinteistön omistuskirjat ja omistajuus on siirretty Sinulle. Otahan yhteyttä minuun, niin puhutaan lisää.

Ystävällisin terveisin; Mikko Silonen"

Ellenin leuka loksahti auki. Aika pysähtyi. Mitä tämä on? Onko tämä pilaa? Hän otti yhteyttä Mikkoon heti samana iltana.

Tässä oli Ellenin tilaisuus muuttaa elämänsä suunta. Hän pisti vanhan kotinsa myyntiin ja saikin siitä suuren summan rahaa - vanha mummonmökki olikin yllättävän arvokas hienon sijaitinsa ansiosta.

Ellenillä oli nyt varaa ostaa alle vuosi sitten rakennettu pieni omakotitalo aivan Sunset Valleyn toiselta laidalta, merinäköalalla ja isolla pihalla varustettuna. Vanha ruosteinen auto joutui romuttamolle ja uusi näpsäkkä auto ostettiin tilalle.

Hänellä oli nyt kaikki melkein hyvin; kaunis ikioma koti, jossa aloittaa elämä puhtaalta pöydältä, rutkasti rahaa elämiseen ja säästöönkin.

Vaan eräs puuttui täydentämästä hänen elämässään olevaa isoa aukkoa..

Eräänä iltana Ellen tarttui puhelimeen ja näppäili Eliahin numeron.

"Ole kiltti ja vastaa.. Haluan kuulla äänesi ja puhua kanssasi."

Iso kivi vierähti Ellenin sydämeltä kun pitkän tuuttauksen jälkeen puhelimeen vastasi tuttu ääni.

Ellenin suusta ryöppysi sanoja kuin pisaroita kaatosateella, tuntui ettei hän saanut kunnolla henkeä puheen välissä.

Puhelu oli pitkä, se kesti yli kolme tuntia.

Ellen ei välittänyt tulevasta laskusta. Hän ei voinut lakata hymyilemästä kun hän ajatteli, että kahden päivän päästä Eliah olisi täällä, hänen luonaan. He voisivat olla aivan kahden, yhdessä.

Ellen hyppeli onnellisena keittiöön valmistamaan jotain hyvää illallista Eliahin käymisen kunniaksi! Hän ei voinut uskoa todeksi, että Eliah on todella tulossa käymään hänen luonaan tuhansien kilometrien päästä..

Nainen intoutui jopa nuolemaan onnessaan lusikkaa.. :-D

Pari päivää myöhemmin Ellen söi aamiaista kotinsa takapihalla. Eliah oli pistänyt viestiä, hän oli jo Sunset Valleyssa ja odotti taksia, jolla pääsisi tänne..

Hetkeä myöhemmin etupihalta kuului auton ääntä ja Eliah ilmestyi takapihalle matkalaukun kanssa.

Hän pudotti laukun maahan ja antoi Ellenin hypätä hänen kaulaansa hellään halaukseen.

Hetken halailun ja jutustelun jälkeen he siirtyivät sisälle. Ellen oli tilannut pizzaa ja nautiskelikin siitä täysin siemauksin Eliahin lukiessa vieressä kirjaa..

Ellen ja Eliah analysoivat Egyptissä viimeisen päivän tapahtumia kuumeisesti. Eliah ei voinut käsittää kuka oli sen hullun tempauksen takana! Hän vannoi että jos saisi tekijän kiinni, se katuisi päivää jona syntyi..!

- "Ole hiljaa hölmö ja suutele minua!" , Ellen sanoi leikkisän vaativalla äänellä ja Eliah totteli välittömästi.

Pari suuteli kiihkeästi toisiaan.

Siitä oli niin kauan aikaa, kun Ellen viimeksi oli koskettanut miestä.. Eliahin suutelu tuntui niin hyvältä ja oikealta. Koko muu maailma sumeni miehen ympäriltä, Ellen halusi jäädä tähän hetkeen ikuisiksi ajoiksi.

Ja niinhän siinä kävi, että Eliah nappasi Ellenin vahvoille käsivarsilleen ja kantoi yläkertaan peiton alle.. Eikä Ellenille tullut mieleenkään jarrutella, hän halusi Eliahia jokaisella solullaan!

Aamulla Ellenillä oli mieli maassa.

- "Mikä on? Olinko noin suuri pettymys?", Eliah kysyi leikittelevään sävyyn.

- "Ei, olit ihana.. Liian ihana! En kestä ajatustakaan siitä, että lähdet ja jätät minut tänne. En kestä sitä, että minulle tärkein ihminen jättää minut.. taas"

- " Voi sinua höpönassua. En ole sinua jättämässä, en todellakaan! Perheeni on sen verran varakas, että voin tulla luoksesi vaikka joka kuukausi ja vaikka maksaa sinun matkan Egyptiin tapaamaan minua ja perhettäni."

Ellenin huulille nousi helpottunut hymy.

" Onko tämä rakkautta? Minusta tuntuu siltä, että rakastan häntä.. Sydämeen sattuu jos ajattelen olevani erossa hänestä.."

Pari päivää myöhemmin aikaisin aamuyöstä Ellen heräsi järkyttävän pahaanoloon. Hän hipsi pikavauhtia alakertaan oksentamaan.

Pahanolon jatkuessa seuraavina aamuina, Ellen ajatteli tehdä raskaustestin, ihan vain varmuudenvuoksi.

Ja sehän kannatti.

Tulos näytti positiivista. Ellen oli hukassa; mitäs nyt?

Näyttääkö Eliah positiivista valoa sille, että hänestä oli kovaa vauhtia tulossa isä?