Alkuun haluan pahoitella osan ilmestymisen viivästymisessä! Yksinkertainen syy siihen on se, ettei ole ollut kiinnostusta ja intoa tehdä sitä enkä ole simssiäkään pelaillut viime osan ilmestymisen jälkeen. On ollut kauheasti kaikkea muuta mutta nyt vihdoinkin sain kadoksissa olleen ispiraation ja motivaation osan tekemiseen :) Joten pidemmittä löpinöittä, tässä osa 6, lyhyempänä ja tapahtumattomuus-köyhempänä (haha tajusitte varmaan pointin?) kuin edelliset osat, mutta pienenä vinkkinä voin sanoa, että tää osa vaan pohjustaa tulevia, tramaattisia ja yllätyksellisiä tapahtumia ja juonenkäänteitä ;)  Lukuiloa!

 

Viola istui taksissa väsyneenä, turtuneena ja neuvottomana. Hänen sylissään nuokkui aivan poikki pitkästä matkustamisesta oleva pikkumies, Elias. Nainen jaksoi tuskin katsoa ohikiitäviä maisemia, hän oli niin lopussa. Hän halusi ummistaa silmänsä ja vaipua uneen. Kuski kääntyi asfalttitieltä kuoppaiselle hiekkatielle, jonka möykyt ja kuopat saivat koko auton heilumaan ja rämisemään ikävästi.

Viola havahtui horrostilastaan ja katsoi ajatuksen kanssa pihalle. Uudet maisemat tunkeutuivat nuoren naisen verkkokalvoille. Hän avasi tunkkaisen taksin ikkunan saadakseen raikasta ilmaa. Sisään kantautui etova, kasvillisuuden peittämän suon haju.

Nainen katsoi hämmentyneenä, kuinka erilainen paikka tämä oli verrattuna kotikaupunkiinsa. Idyllinen kauniiksi laitettu puistomainen naapurusto väistyi harvaan asutun, ränsistyneen ja soiden sekä kasvillisuuden valtaamaan pikku kaupunkiin. He matkustivat viisi tuntia junalla ja neljä tuntia linja-autolla päästäkseen tänne, kaupunkiin jonne on pitkä matka kaikkialta.

- "Joko olemme kohta perillä?", matkustamiseen kyllästynyt Viola kysyi varovasti taksikuskilta tuntien itsensä marisevaksi lausetta hokevaksi pikkulapseksi.

- "Aivan pian. Linja-autoasemalta tänne on aika matka, mutta kohta ollaan turvallisesti perillä Peran Peräkammarissa.", kuski vastasi.

Viola ei voinut olla hymähtämättä motellin naurettavalle nimelle, kuka tuollaisen keksii? Kuski mulkaisi naista auton yläpeilistä ja sen huomattuaan Viola väänsi kasvoilleen huolettoman ja sulokkaan hymyn.

Kymmenisen minuutin päästä taksi kurvasi erittäin tyylittömän motelli-tönön pihaan. Viola nousi autosta ja oikaisi raajojaan, jotka olivat jumittuneet pitkän matkustus-maratoonin takia. Taksikuski nakkasi laukut takakontista, otti rahat Violalta, huikkasi nurkantakaa lyllertävälle, pyylevälle miehelle ja hurautti pois.

Tämä mies olikin ilmeisesti motellin omistaja. Hän näki oikeudekseen tulla aivan Violan naaman eteen, tarkasteli naista päästä varpaisiin iljettävällä limanuljaska katseellaan ja kysyi sitten omahyväisellä äänellä, naamallaan pervo katse;

-" Mitäs kauniille neidolle saisi olla?"

Viola otti vaistomaisen askeleen taaksepäin, mietti mielessään miten on joutunut tähän tilanteeseen ja selvitti kurkkuaan;

- "Tuo..tuota tarvitsen huoneen. Pariksi, kolmeksi yöksi. Siellä pitää olla pinnasänky pojalle."

- "Hahah, ai että oikein PITÄÄ olla.. Mhm, no onhan meillä sellainenkin huone, tottakai.", motellinomistaja murahti.

- "H-h-hyvä, kiitos. Paljonko yksi yö maksaa?", Viola kysyi varovasti.

- " Se vähän riippuu... Nooo.. Sanoisinko että 25 simoleonia per yö."

Hyi helvetti mikä äijä! Yli kakskymppiä tuollaisesta murjusta! Uskomatonta.. Jos olisi vaihtoehtoja, haistattaisin tuolle omahyväiselle sialle pitkät....!!

- "Hyvä on. Mikä huone on meidän?", Viola kysyi peitellen tuntemaansa inhoa ja kuvotusta miestä kohtaan.

Mies ohjasi Violan ja Eliaksen huoneen ovelle ja auttoi jopa kantamaan laukut sisälle. Miehen poistuttua Viola katsoi kunnolla heidän huonettaan, joka olisi heidän kotinsa niin kauan kunnes he löytäisivät oman asunnon.

Huone ei todellakaan ollut kummoinen ahtaan tilan, vanhojen kalusteiden ja oudon ummehtuneen tuoksun kera.

Viola huokaisi syvään. Tilanne oli mikä oli, se oli vain hyväksyttävä. Mielummin homeinen motellihuone oudossa suokaupungissa kuin ainainen pelko hullujen verenhimoisten murhaajien hyökkäämisestä. Tänne he eivät voi millään löytää, eivät millään. Täällä Elias saisi olla turvassa heiltä.

Viola vaihtoi hikiset ja nuhjaantuneet vaatteensa mukavimpiin ja kaappasi paikkoja tutkivan Eliaksen syleilyynsä.

- "Voi sinua pikkuinen.. Et ymmärrä mitä ympärilläsi tapahtuu. Ja parempi niin. Olet rakas, emme anna Ellenin kanssa kenenkään satuttaa sinua, koskaan!", Viola herkistyi ja nyyhkytti painaessaan hellästi poikaa itseään vasten.

Elias kyherteli tyytyväisenä saamastaan huomiosta, vaikkei ymmärtänytkään mistä Viola-täti puhui.

- "Noniin höpönassu, eikös nyt olisi ruoka-aika? Minulla ainakin on kamala nälkä, niin varmaan sullakin, pikkuinen.", Viola leperteli.

Nainen vaihtoi näppärästi myös Eliakselle puhtaat vaatteet ylle ja antoi pojalle pullollisen lämmintä maitoa. Mahdollisimman kodikkaan ja viihdyttävän ympäristön saamiseksi, Viola levitti laukuista osan Eliaksen leluista lattialle.

Viola teki myös pikaisen aterian itselleen. Hänellä oli kova nälkä, mutta ruoka ei maistunut.

Liian moni kysymys pyöri päässä, eikä niihin saanut vastauksia..

"Missä Ellen on? Onko hän kunnossa? Mitä me nyt teemme, hommaan asunnon.. ja sitten? Yritämmekö elää aivan normaalisti, vai?"

Illan alkaessa hämärtää, Viola lysähti sohvalle tuntiensa olonsa voimattomammaksi kuin koskaan. Hän katsoi haikeana pienen, kauheaan tilanteeseen joutuneen Eliksen huoletonta leikkimistä.

Kaikki tapahtumat ja tilanteeseen liittyvä tiedottomuus painoi Violan mieltä. Hän ei voinut puhua tilanteesta kenellekään. Hänen paras ystävänsä on jossain, hänen perässään on kaksi miestä, jotka haluavat tappaa hänet ja hänen pienen pojan. Ja nyt nainen on paennut ystävänsä pojan kanssa kauas syrjäiseen kaupunkiin, eikä tiedä mitä pitäisi tehdä..

Pimeä yö saapui Twinbrookkiin. Soiden eläimet alkoivat pitää ääniään, sirkat sirittivät ja sammakot kurnuttivat.

Silloin tällöin jostain kuului koiran yksinäistä ulahtelua.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Saako Viola hoidettua asiat hyvin, vai käykö paine liian murskaavaksi? Ja onko joku seurannut heidän liikkeitään..?

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä oli siis tämä jakso! Tiedän että se on lyhyt, mutta seuraava jakso tuleekin sitten olemaan rutkasti pidempi ja toiminnantäyteisempi! :) Jättäkää kuitenkin kommenttia, mitä piditte?