Hei taas kaikille :) Pienen tauon jälkeen tarinan on taas aika jatkua. Mulla on edelleen jostain syystä simssin kanssa vakavia ongelmia mm. tallentamisen, pelin kaatuilin ja jumittamisen kanssa, ja siispä osan tekeminen oli taas tuplasti vaivaloisempaa, mitä toimivan pelin kanssa. Kuitenkin, sain pelattua eteenpäin, lavastettua tilanteet sekä kuvattua tapahtumat monessa eri osassa noin kuukauden ajan, ja vihdoinkin kova työ pelaamisen parissa on ohi. Jäljelle jääkin enää kirjoittamis,-ja kuvanmuokkausosuus. Eli, toivon kovasti taas palautetta teiltä lukijoilta :) Tosin, olette tosi kivasti antaneet kommenttia edellisiin osiin, kiiiitos miljoonasti siitä, PUS! Nyt pidemmittä löpinöittä osan pariin, toivottavasti pidätte!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oli myöhä perjantai-ilta. Kirkas aurinkoinen päivä vaihtui hämäräksi illaksi ja pian hämärätyyppien valloittamaksi pimeäksi tantereeksi.

Kaupungin laitamilla tunkkainen kahvila/hampurilaisbaari oli sulkeutumassa. Siitä oli muuttumassa teinisimien yhteinen kokoontumispaikka pimeän tullen. Hätäisimmät notkuilijat kaartoivat jo paikalle kärkkymään auton soittaessa volumit täysillä uusimpia jumputusbiisejä.

Pihla kulki taakse katsomatta ripein askelin pois kahvilalta. Hän oli tehnyt kuudentoistatunnin uuvuttavan työpäivän työkaverinsa Katjan sairastuttua. Tiukasti sidottu nuttura oli pitkän päivän mittaan löystynyt ja hikiset, paistorasvalta tuoksuvat hius-suortuvat olivat päässeet vapaaksi, osittain liimautuen naisen niskaan iljettävästi kiinni.

Pihlan sydän pamppaili tihentyvään tahtiin, kun hän kuuli takaansa oudoilta kuulostavia ääniä. Nainen kirosi mielessään parin kilometrin kotimatkaa, jota ei todellakaan ollut mukava kävellä yksin pimeässä hermostuneena ja pitkän työpäivän väsyttämänä. Hän mietti mielessään kauhukuvia, joissa joku hyökkäisi hänen kimppuunsa, eikä nainen jaksaisi edes yrittää paeta..

Hän kiristi kävelytahtiaan.

Vihdoin, vartin rivakan kotimatkan jälkeen, Pihla saapui kotitalonsa pihaan. Sen piha oli yhtä törkyinen ja epähoukuttelevan näköinen kuin aina ennenkin, mutta nyt se näytti maailman kotoisimmalta ja turvallisimmalta talolta.

Viimeisillä jaloissa olevilla voimillaan, Pihla raahautui portaat ylös alaovelle. Onneksi sisällä oli jotenkuten toimiva hissi, eikä naisen tarvinnut nousta ylimpään kerrokseen rappusia pitkin aivan maitohapoilla olevilla jaloillaan.

Ylimmän kerroksen, - toinen asunto vasemmalta -, ovi aukesi. Pihla astui sisälle kotiinsa ja paiskasi oven nopeasti perässään kiinni, kaksi kertaa vielä varmistaen oven olevan varmasti lukossa. Kotoisa kahvin ja vanhojen kirjojen tuoksu leijaili naisen tajuntaan.

Pihla raahautui pikimmiten lämpimään suihkuun huuhtelemaan paistorasvan tuoksun sekä suolaisen hien pois iholtaan. Samalla hän mietti mielessään, mihin kirpputoriin hän tällä kertaa suuntaisi ylityörahojaan tuhlaamaan. Ostaakko taas pari uutta kirjaa, vaiko kenties uusia elokuvia?

Rentouttavan kuuman suihkun jälkeen Pihla suuntasi pyyhe yllään pienelle parvekkeelleen vilvoittelemaan. Hän hymyili tyytyväisenä, kun lattia narisi tutusti samasta kohtaa kävellessä.

Pihla mietti elämäänsä. Mihin hän oli päätynyt näiden vuosien mittaan; soitettuaan vuosia sitten, teininä, kohtalokkaan yön jälkeen Brysonille ja kerrottuaan tapahtuneesta, poika oli todella pettynyt ja jätti Pihlan, vaikka rakastikin tätä todella paljon. Elias taas pahoitteli tapahtunutta, mutta ei halunnut olla Pihlan kanssa muutakuin kaveri.

Koulussa loppuaika menikin Pihlan osalta vältellessä sekä Brysonia, että ilkeää Jessicaa jengeineen. Unelmaduunipaikka todellisuudessa olikin kurja kuppila pitkillä raskailla työpäivillä sekä surkealla palkalla. Kotiinsa Pihla oli tyytyväinen, vaikka kotitalo oli vanha ja raihnainen, eikä kaikki kirpputorilta hankitut kalusteet olleet huippukunnossa, mutta se oli silti hänen kotinsa. Oma piilopaikkansa.

Vain se tärkein puuttui, muuten kaikki olisi hyvin.. Bryson.

Pihla letitti märät hiuksensa ja vaihtoi makuuhuoneessaan mukavat yövaatteensa päälleen. Lattiat olivat kylmät, lämmitys taas reistaili, joten oli käytettävä sukkia.

Kello lähenteli jo melkein yhtä. Yhtäkkiä Pihla muisti, että televisioista alkaisi kohta myöhäisillassa yksi kauhuelokuvien klassikko pätkä. Se olisi katsottava, vaikka väsyttikin.

Ensin oli vuorossa myöhäisillan uutiset, joissa uutisankkuri varoitteli suurin elkein kaupungissa riehuvasta rikosaallosta, joissa rikollisjengi tunkeutui ihmisten kotiin väkisin ryöväämään kodit ja pahoinpitelemään asukkaat. Sen lisäksi miekkonen mainitsi rajusta viiruksesta, jonka kourissa jo sadat kaupungin asukkaat viruivat oksennellen. "Muistakaa siis pestä kädet ja suojautua sairaan näköisiltä tyypeiltä kiertämällä ne kaukaa!" .....

Tunnin kuluttua Pihla istui liimautuneena television ääressä katsellen, kuinka nuori nainen juoksee henkensä edestä karkuun hullua sarjamurhaajaa. Häntä ei kauhuleffat enää hätkäyttäneet, niin paljon hän oli niitä elämänsä aikana katsellut.

Ovelta alkaa kuulua kova ryskytys. Pihla säpsähtää saaden melkein sydänkohtauksen. Naisen syke alkaa nousta hurjiin lukemiin, kun ryskytys jatkuu, vaikka Pihla onkin sisällä aivan hiiren hiljaa, henkeään pidättäen. Hän miettii kauhuissaan, laittoihan varmasti oven lukkoon..

Kun oven hakkaaja ei luovuta helpolla, Pihla hiippailee lähemmäksi ulko-ovea ollen valmiina, jos joku yrittää tulla oven läpi sisälle.

- "Piiihlaaaa! Avaa ovi, pliiiisshh.. Elias täällä.. Haluisin jutella... PIHLAAAA!! AVAAA!!"

"ELIAS?!"

- "Ööhh, Elias.. Mitä sä täällä teet tähän aikaan?", Pihla kysyi hämillään avattuaan oven. Hän oli helpottunut, ettei kyseessä ollutkaan vaarallinen rikollisjengi.

- "Anteeks että häiritshen.. Mut heitettiin baarista pihalle, enkä jaksanu mennä himaan. Aattelin tulla juttelee, mulla on vähän..Vaikeeta", Elias sanoi surkean kuuloisena.

Puoli tuntia myöhemmin, Elias ja Pihla istuivat parvekkeella juttelemassa. Pihla oli vetänyt vaatteet päällensä ja valmistanut yövieraalleen sekä itselleen lämpimät voileivät.

- "Mä en siis ymmärrä.. Mieti, me oltiin yhdessä melkein kaks vuotta! Sitkun sen mutsi kuoli kolarissa, sen oli palattava takas kotimaahansa..Niin siis sen porukat asuu Ranskassa. Se sano ettei tuu enää ikinä takas tänne ja jätti muth..!!", mies vuodatti.

Pihla kuunteli hiljaa Eliaksen kertomusta erostaan "elämänsä naisesta". Hän oli vieläkin hieman ymmällään miehen tapaamisesta, sillä he eivät olleet nähneet tai olleet juurikaan tekemisissä muutamiin vuosiin, Pihlan muutettua pois kotoa.

He siirtyivät sisälle, kun ulkona alkoi olemaan liian kylmä paikallaan istuskeluun. Elias kyyhötti surkena sohvalla, eikä Pihla tiennyt mitä sanoa.

- "No mut... Kyllä se siitä, oikeesti. Ei maailma tähän kaadu, vaikka siltä nyt tuntuukin. Tiedän kyllä miten pahalta ero tuntuu.", nainen yritti lohduttaa.

- "Se just kaatu.", Elias nyyhkytti. "Mä oikeesti rakastan sitä naista ihan liikaa!! Mun koko elämä meni ihan sekasin kun se lähti! Oon vaan ryypänny siitä lähtien.", hän jatkoi tilitystään.

Pihla siirtyi sohvalle miehen viereen. Elias olikin pahemmassa jamassa, kuin Pihla olisikaan uskonut.

- "Sun on nyt otettava ittees niskasta kiinni ja jatkettava eteenpäin. Et sä voi yhdenkään naisen takia heittää koko elämääs hukkaan, vaikka sä kuinka paljon rakastatkin.", Pihla sanoi rohkaisevasti ja tunsi piston sydämessään. Hän antoi neuvoja, joita hänen olisi itse pitänyt noudattaa. Hän itse rakasti Brysonia edelleen, eikä ollut hänen jälkeen jatkanut elämäänsä kunnolla eteenpäin. Brysonin jälkeen hän ei ollut tapaillut yhtäkään miestä, vaikka heidän seurustelustaan oli jo vuosia aikaa.

Elias nousi nyyhkien.

- "Niin.. Mut tiedätkö mikä tässä on kaikkein paskinta? Mä olin kosimassa sitä!"

- "Vau.. Aika.. Rajua.", Pihla henkäisi. Hän ei voinut uskoa, että Elias olisi jo tämän ikäisenä valmis avioliittoon.

- "Voitko uskoa, ettei me oltu Adianan kanssa kertaakaan sängyssä? Se ei usko seksiin ennen avioliittoa, joten mä odotin kärsivällisesti, koska mä rakastin sitä niin paljon! Kenenkään muun kanssa mä en olis jaksanu odottaa, mut sen kanssa.. Mä olin just kosimassa sitä, mä halusin sen mun vaimoks!", Elias parkaisi toistellen itseään sydänsurun tuskissaan.

Pihlan kävi Eliasta sääliksi, hän oli tosiaan ollut rakastunut tähän naiseen ja oli nyt totaalisen rikki naisen palattua takaisin kotimaahansa tuhansien kilometrien päähän jättäen Eliaksen riutumaan eroa.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Elias katsoi pitkään Pihlaa.

- "Saanko halin?", mies kysyi.

Pihla nyökkäsi hymyillen.

Elias teki taas aloitteen, mutta Pihla ei voinut vastustaakaan sitä. Mutta miksi hänen olisi pitänytkään? Hehän olivat nyt molemmat sinkkuja ja vapaita tekemään mitä haluavat. Heistä oli toisilleen turvaa ja he molemmat kaipasivat hellyyttä ja läheisyyttä.

.......

 

Aamu varasti kauniina. Elias heräsi ei-niin-kauniina krapulaiseen aamuunsa.

Hän nousi vaivaloisesti sekä huonovointisena sängystä ylös. Hetken muistikuvia kelaillessaan, Elias tajusi kenen luona oli, ja mitä viime yönä oli tapahtunut. Häntä kadutti.

Puettuaan päällensä, mies tallusti keittiöön, jossa kuuli Pihlan selvästi olevan. Siellä hyväntuulinen nainen valmistikin onnellisen näköisenä aamiaista.

- "Krhrm.", Elias selvitti kurkkuaan.

- "Ai, huomenta! Nukuitko hyvin?", Pihla sanoi heleällä äänellään, hymyili ja jatkoi aamiais-salaatin tekoa.

- "Nojoo tuota, ihan jees.. Mä vaan sitä, että totaa..", Elias aloitti vaivaantuneena.

- "Ainiin, sä et tykkää salaatista!", Pihla henkäisi. "Sori, mä laitan sulle vaikka leipää ja munakasta", nainen jatkoi pirteällä äänensävyllä sirkuttaen.

- "Ei, en mä sitä vaan.. Niin, no.. Tiedäthän että se viimeöinen oli virhe. Paha virhe. Eikä se saa enää toistua. Mä rakastan Adianaa, enkä halua ketään muuta kun sen. Sori, mut voitaisko unohtaa koko juttu ja olla puhumatta siitä kenellekään?", mies sanoi vakavana.

Aika pysähtyi. Suuri pettymyksen aalto kulki Pihlan läpi ja hänen sydämestä puristi. Hän oli pudottaa salaattikulhon kädestään.

- "Joo, niinpä. Tottakai, mä unohdin sen jo.", nainen sanoi ilmeettömänä katsomatta Eliakseen päinkään, purren hampaitaan yhteen.

- "Okei, hyvä juttu. Mut mä tästä taidankin lähteä. Kiitos juttuseurasta, moikka!", Elias sanoi helpottuneena ja poistui Pihlan asunnosta.

"Helvetin SIKA!! Se käytti mua taas hyväkseen vaan päästäkseen ite jostain yli! Miks mä menin taas retkahtamaan tohon idioottiin, vaikka sen takia menetin maailman parhaimman poikaystävän?! Mä oon niiiiiin idiootti, AAAA!!!!"

 

* * *

Pihla oli ollut ilkeän mahataudin kourissa jo monta päivää. Nainen laatoitti vessaansa oikein urakalla. Hän päätti vihdoin mennä lääkäriin selvittämään, oliko kyse jostain vakavamman asteen mahataudista, kun oksentelu ei meinannut millään mennä ohi. Olisikohan kyseessä voinut olla se samainen raju viirus, josta uutisissa kuukausi sitten varoiteltiin?

Nainen ei ollut kovin tyytyväinen lääkärikäynnistään. Helpottavien lääkkeiden sijaan lääkäri oli taputtanut olalle ja tokaissut pirteästi, "Onneksi olkoon, olette raskaana!"

Shit.

Samaan aikaan toisaalla, Elias oli järjestänyt romanttisen illallisen maahan palanneelle Adianalle. He olivat saaneet riitansa sovittua, ja järkyttynyt nainen oli päässyt äitinsä kuolemasta jo suht hyvin yli.

- "Voi Adiana, rakkaani. Tiedäthän kuinka paljon haluan olla sun kanssas ja kuinka hulluna mä rakastan sua?", Elias sanoi herkistyneenä.

- "Mä haluan pyytää anteeksi, etten osannut olla tarpeeksi tukenas vaikeina aikoina, kun menetit rakkaan äitis.. Oon siitä todella pahoillani ja toivon, että voit antaa anteeks, sillä.."

"...mä haluan kysyä sulta jotain."

Pihla surffaili netissä ja selaili Simsbookissa kavereidensa päivityksiä.

"Elias Wood ei ole enää sinkku, vaan kihloissa  Adiana Folezen kanssa"

"KIHLOISSA?!?!?", Pihla ajatteli järkyttyen paikoilleen.

"EI VOI OLLA TOTTA!!", hän karjui ääneen.

"- Tämä ei voi olla totta. Ei voi olla, ei ei ei."

Selvittyään järkyttävästä shokista, Pihla tarttui puhelimeen. Eliaksen oli saatava tietää, että hänen suunnitellessa häitä Adianan kanssa, Pihla odotti miehen lasta.

- "Elias?", Pihla sanoi värisevällä äänellä miehen vastattua puhelimeen.

- "Joo, Pihlako siellä?", Elias vastasi.

- "Jep.. Mä huomasin, että oot menny Adianan kanssa kihloihin. Elias, mä oon raskaana!", nainen parkaisi.

- "Aijaa, onneks olkoon! Meillähän molemmilla menee sitten hyvin!"

- "Ei, Elias.. Se lapsi on sun.", Pihla sanoi vakavana.

- "Mitä..mitä sä sekoilet? Etkai sä oo tosissas?!", Elias sanoi puhelimeen.

- "Oon.. Susta on tulossa isä."

- "Ehei, ei eieii. Hei. Nyt tehdään niin, että teet hetimmiten abortin, etkä puhu asiasta kenellekään. Sä et voi todellakaan synnyttää sitä lasta, mä oon menossa Adianan kanssa naimisiin, meillä on häät parin viikon päästä!! Mä en halua ryhtyy isäks...en ainakaan tälle lapselle. Se olis...Ei, ei. Mun on nyt lopetettava, mut hei, täähän jää meidän kahden väliseks? Teet sen abortin ja unohdetaan koko juttu. Moimoi.",, Elias sanoi tiukkana ja lopetti puhelun.

Pihla oli järkyttynyt. Hän ei odottanut Eliakselta tuollaista reaktiota. Kaikki oli pilalla. Kaikilla muilla meni hyvin, mutta Pihla vajosi kokoajan vain syvemmälle. Hän oli raskaana miehelle, josta on aina pitänyt, mutta joka ei ole koskaan pitänyt Pihlasta. Nyt mies on menossa toisen naisen kanssa naimisiin ja käskee Pihlaa tekemään abortin.

* * *

Parin viikon päästä, Pihlan sulateltua ja punnittua asiaa, nainen suunnisti sairaalalle. Hän oli tehnyt päätöksen. Päätöksen, jota ei voi enää peruuttaa.

Parin päivän päästä koittikin Eliaksen ja Adianan hääpäivä. Päivä alkoi hieman huonosti, sillä sekä pappi, että Adianan isän lentokone olivat pahasti myöhässä.

Tilaisuus oli pieni ja intiimi, joten vieraita oli paikalla vain kourallinen. Pihla ei jaksanut panostaa ulkonäköönsä, joten saapui paikalle likaisissa vaatteissa ja hiukset sotkussa. Nainen oli niin masentunut viimeaikaisista tapahtumista, ettei jaksanut välittää, mutta yritti mahdollisimman hyvin peittää pahanolonsa hymyilemällä väkinäisesti. Pihlan vieressä istui hänen äitinsä Isa, joka oli vuosien saatossa päässyt vähän pyöristymään, mutta näytti silti upealta.

Tilaisuudessa mukana olivat myös Eliaksen äiti Ellen, sekä "sijaisäiti" Viola, jotka olivat pysyneet hyvin nuorekkaina vuosien kulumisesta huolimatta. Ellenillä oli hiukan kireä ilme, häntä vain jännitti niin paljon ainokaisen poikansa naimisiinmeno.

Tunnelma oli jännittynyt. Pihla ei voinut katsoa onnellisena kuhertelevaa pariskuntaa, vaan käänsi katseensa pois. Hän katui sitä, että edes tuli paikalle.

- "Isä!! Sä tulit!", Adiana huudahti iloisena nähdessään isänsä kävelevän vihdoin paikalle. Tilaisuus voisi kohta alkaa, he olisivat kohta naimisissa!

- "Oletpas sä kaunis, prinsessani!", naisen isä sanoi ja liikuttui melkein kyyneliin nähdessään tyttärensä morsiuspuvussa.

Ellen säpsähti. Hän näki miehessä jotain tuttua ja outoa.

- "Minnes oot matkalla?", Viola kysyi Elleni noustessa tuolilta ylös.

- "Moikkaamaan isukkia..", Ellen vastasi hermostuneena.

- "Eliah?", Ellen kuiskasi.

- "Niin, tunnemmeko me jostain?", mies kysyi.

- "Kyllä, tunsimme. Mitä teet täällä?", Ellen sähähti kiukkuisesti.

- "Olen esikoiseni häissä.", mies vastasi ihmetellen naisen käytöstä.

- "Ettäs kehtaat, kaikkien näiden vuosien jälkeen! Sinua ei ole kiinnostanut poikasi elämä paskan vertaa sen jälkeen, kun panit sen aluille ja nyt tunget tänne?!", Ellen vaahtosi.

- "Anteeksi kuinka?", Eliah vastasi. "Olen tyttäreni Adianan isä ja hänen häissään siis."

Ellen järkyttyi.

- "Joten... Elias ja Adiana ovat... sisaruksia!!"

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Noniin, siinä siis osa 13. Mitä tykkäsitte? :) Olisi kiva saada palautetta juonenkäänteistä, lavastuksista, tekstistä, hahmoista, mistä vain. Risuja, ruusuja, teidän ajatuksianne tästä osasta tai tarinasta ylipäätään. Kiitos! :)