SunSet Valleyn poliisilaitos kunnostautui ja uhrasi yhden koppalakeistaan vahtimaan Woodyjen taloa öisin. Elleniltähän ei asiaa kysytty, viranomaisten mukaan rikoksen uhrin omaisille on annettava kriisiapua.

Elleniä ahdisti ajatus yön yli taloa vahtaavasta poliisista, mutta poliisipäällikköön valitukset eivät tehonneet; päällikkö oli päättänyt puhdistaa poliisilaitoksen maineen ja vakuutteli, ettei Ellenillä ole mitään hätää - äidin tappaja ei pääsisi koskemaan pikkurillilläkään Elleniin.

Aamun sarastaessa SunSet Valleyn väki heräsi jokainen omien askareidensa pariin. On niin vaikea uskoa, että näinkin kauniissa ja yleensä rauhallisessa pikku kaupungissa kulkee eräskin naisentappaja vapaana..

Myös Ellen herää ajoissa ja suuntaa kohti pientä pikaravintolaa. Hän on päättänyt lopettaa itsesäälissä rypemisen ja ottaa elämään taas otteen. Nainen ei aio enää jäädä vällyjen väliin voivottelemaan surkeaa elämäänsä ja äitinsä karmivaa kohtaloa.

Ilmassa leijuu aamukasteen ja tuoreen kahvin tuoksu. Ellen hengittää syvään ja painuu sisälle tilaamaan ison kinkkusämpylän ja kahvin. Hän aikoo nauttia aamusta täysin siemauksin.

Tiedättehän sen tunteen, kun tunnet että jokainen paikallaolija tuijottaa sinua ja ajattelee sinusta jotain ei-niin-mieluista?

Ellenin rauhallinen ja mukava aamu sai takapakkia, kun kahvilan muut asiakkaat vilkuilivat häntä säälivästi ja kuiskivat toisilleen. "Perhanan kuppainen pikkukylä! Täällä kyllä kaikki tuntevat kaikki ja jokainen tietää aina kaikista kaiken!"

Tuohtunut nainen päätti suunnata puistoon, tähän aikaan sunnuntaiaamusta siellä on vain pieniä lapsia leikkimässä. Josko siellä hän saisi olla rauhassa ihmisten katseilta.

Väärin.

Ellenin huonoksi onneksi puistoon on kerääntynyt kaupungin pahin juorukaksikko: ikinuori Hilda Helbert ja aateliston kermaa Sohwi Wallinen.

Nämä kaksi akkaa jaksoivat puuttua ihmisten asioihin ja levittää vääristynyttä versiota tarinoista faktoina.

- "Mä tosiaan kävin eilen ottamassa nämä ihanat hiustenpidennykset! Siis katso nyt miten makeet! Olo on taas kun kaksikymppisenä tytönhupakkona. Mä saan taatusti kaupungin joka miehen päät kääntymään!"

- "Sohwi, siis ei oo totta! Et arvaa kuka just kävelee sun seläntakana! Eiei, älä käänny vielä!"

- "Hehehh, onpas jännittävää. Kuka? Ai se hirvistyttävä rouva Mendell pettävän aviomiehensä kanssa?"

- "Ehei, vielä parempaa! Se on toi Woodyn Ellen, hänen äitinsä kuoli pari viikkoa sitten erittäin epäilyttävissä olosuhteissa.."

- "Härregyyd, ai se! No jopas on, tyttö kirmaa täällä onnellisena niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka oma äiti pistettiin juuri päiviltä!"

- "Siinäpä se.. Kuulin, että tyttö olisi sekaantunut äidin kuolemaan jollain tavalla.. Kuulemma halusi äitinsä pois pelistä, palkkasi jonkun huumehörhökaverinsa pistämään äitiraukan kylmäksi! Eikö ole kamalaa, oma tyttö tapattaa äitinsä, koska haluaa vapaamman elämän?!"

- "Ihan hirvittävää! Onneksi poikani Tellervo on jo muuttanut omilleen! Hah, sitähän pitää alkaa varomaan henkikultaansa näiden nykynuorison muotivillitysten takia, että ihmisiä teurastetaan kuin teuraseläimiä konsanaan..!"

- "Siksi juuri minä olen ollut hankkimatta lapsia, ettei niistä muutu verenhimoisia hulluja. Ja tietysti siksi, ettei ihana vartaloni mene piloille turhan äpärän takia."

Liekö eivät juorukaksikko tajunneet tai sitten välittäneet siitä, että kovaanääneen puhuttuaan asioista, Ellen sai tarpeekseen ja meni naisten juttusille.

- "Kuinka te vanhat hävyttömät kurpat kehtaatte puhua äidistäni ja minusta tuohon sävyyn?! Eikö teillä kahdella ole parempaa tekemistä kuin keksiä valheita kuolleesta ihmisestä?!!"

- "Herttinen sentään, eihän ne mitään valheita ole.. Kai asioista saa omilla nimillä puhua. Totuudesta ei tule vaieta!", hienostoleidi Sohwi naurahti ivallisesti.

- "Kurppa? Minäkö kurppa? Katsoisit itseäsi, varsinkin noita karmeita hamppuhiuksiasi kaksihaaroineen.. Hyi iljetys sentään!"

Ellen oli tyrmistynyt.

Kuinka ilkeitä ja sydämettömiä ihmiset voivatkaan olla?

Hän ei voi jäädä tänne enää. Hänen on saatava tilaa ja omaa rauhaa ihmisten ilkeiltä puheilta ja katseilta. Ellenin on lähdettävä pois.

Heti seuraavana päivänä Ellen paineli ammattikorkeakoulunsa ylimmän tahdon puheille, eli rehtorin.

- "Olen pahoillani Herra Väyrynen, mutta minusta ei ole tähän enää! Minun on pakko ottaa lomaa tästä arkielämästä ja häipyä..Minä, minä.. Olen niin loppuunpalanut, en jaksa enää.."

- "Otahan ihan rauhallisesti Ellen, istutaan alas juttelemaan.", Herra Väyrynen rauhoitteli kiihtynyttä Elleniä.

- "Noniin, kerrohan nyt mitä mielessäsi liikkuu."

Ellen vuodatti tuskansa rehtorille. Hän avautui siitä, kuinka ei kykene keskittymään opintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin juuri nyt.

Hänen koko maailmansa romahti kertarysäyksellä, eikä rikkinäisiä paloja ole helppo kasata taas yhteen.

Ymmärtäväisenä ihmisenä Väyrynen lupasi Ellenille koulusta lomaa kuukaudeksi.

- "Ellen, ennenkuin menet.. Haluan sanoa, että olen erittäin pahoillani Marien takia. Tunsin hänet antiikinkeräilykurssin kautta ja hän oli aivan uskomattoman valloittava persoona.. Se, mitä hänelle kävi, on aivan käsittämättömän kamalaa. Minä käytän kaikki koulun mahdolliset resurssit syyllisen kiinnisaamiseksi!"

- "Kiitos kaikesta.. Minun on mentävä nyt."

- "Pidä huolta itsestäsi."

Seuraavaksi Ellen suuntasi matkatoimistoon.

Ovelle tuli toimiston työtekijä iloisena vastaan toivottamaan tervetulleeksi.

- "Olet valinnut kaupungin parhaan matkatoimiston, neitiseni! Minä tulen järjestämään sinulle ikimuistoisimman matkan ikinä!"

- "Istuhan alas niin katsotaan tuolta tietokoneelta millaisen matkan järjestämme sinulle!"

Naisen positiivinen asenne sai Elleninkin paremmalle tuulelle.

- "Noniin. Mihinkäs haluaisit matkustaa? Meillä on SunSet Valleyn kattavin matkavalikoima - on elämysmatkoja Kiinaan, edullisia pakettimatkoja oppaan kera Ranskan upeille viinitiloille, lennot halvalla järjestyy tuontuossa Egyptiin upeille pyramideille ja.."

- "Haluan Egyptiin. Mahdollisimman pian. Ihan sama minne sinne, mutta haluan mahdollisimman kauas ja lämpimään."

- "Sitten Egypti on juuri oikea valinta! Katsotaas täältä milloin lentoja menee... Ahaa, tässä ne onkin. Milloinkas olet ajatellut lähteä ja kuinka pitkäksi aikaa?"

- "Voisin lähteä vaikka jo heti tunnin päästä! Näin ensialkuun ajattelin viipyä viikon verran."

- " Heh, no ihan tunnin päästä en voi lentoa järjestää, mutta huomenaamuna kello 06.45 lähtisi lento Al Simharaan! Pistetäänkö varaus lennolle sinulle?"

- "Pistetään!"

Virkailijan otettua ylös Ellenin tiedot ja annettua lipun, lähti Ellen toimistolta hymyillen.

Vihdoinkin hän pääsi edes hetkeksi pois tästä kuppakylästä lomailemaan ja nollaamaan viimeaikaiset vaikeudet.

Matka oli kallis, mutta Ellen tiesi, että hänen äitinsä ei pistäisi pahakseen vaikka Ellen käyttäisikin äidiltä perityt rahat matkustamiseen - olihan matkustaminen ollut myös Mariella lähellä sydäntä. Hän sattumoisin tapasi Ellenin isän matkalla Ranskassa..

Ellen ryntäsi kotiin pakkaamaan. Hän ei malttanut odottaa huomenna alkavaa matkaa! Vihdoinkin hän tunsi sydämessään kauan kateissa olleen innostuksen tunteen..

Varhain seuraavana aamuna Ellen pakkasi laukkunsa auton takakonttiin ja kääntyi vielä haikeana katsomaan kotiaan.

Hän ei tiennyt palaisiko enää asumaan tähän taloon ikinä..

Ellen nousi autoon ja painoi kaasua. Tuttu ja turvallinen kotikatu jäi taakse kun nainen ajoi kohti uutta elämänalkua.

Tämä Egyptin matka tulisi olemaan vasta alkua..

 

 

Seuraavassa osassa luvassa paljon materiaalia Ellenin uskomattomasti Egyptin matkasta!