Ellen nousee ajoissa aamulla ja lähtee kauppaan. Hän ei ole saanut nukuttua parina viime yönä, koska raskaus ja siitä kertominen Eliahille on stressannut naista oikein urakalla.

Tämä on se päivä. Hän on päättänyt tänään kertoa rakastetulleen vauvauutiset. Nainen ei edes tiennyt miksi hermoili kertomisen kanssa niin kauheasti, Eliah ottaisi sen varmasti hyvin. Mies voisi muuttaa Ellenin luokse ja he voisivat elää onnellisena perheenä yhdessä, kasvattaen yhteistä lasta.

Kotimatkallaan Ellen soitti kotonaan majailevalle Eliahille, joka vastasi aivan unenpöpperössä puhelimeen.

- "Pue päällesi, olen tulossa kotiin. Lähdetään samantien piknikille, ostin kaupasta tarvikkeet.", Ellen lirkutteli heleästi puhelimeen.

Hän halusi järjestää mukavan päivän Eliahille, illalla hän sitten paljastaisi iloisen jymyuutisen miehelle.

Heitettyään kauppakassit kotiin ja unisen Eliahin noustua kyytiin, nuoripari kurvasi kohti Sunset Valleyn rantaa.

He ajoivat Ellenin vanhan kodin ohi, jossa asui jo uudet asukkaat. Ellen ei vilkaissutkaan taloa päin, niin pahaa sen ohi ajaminenkin jo teki.

Päästyään perille, Eliah silminnähden nautti olostaan.

- "Vau, onpa täällä hienoa. Oikein baaritiski ja grillikin! Tässähän tulee kauhea nälkä!", hän nauroi ja veti sieraimensa täyteen grillissä muhivan pihvin herkullista tuoksua.

Ellenin levitettyä piknikin paikoilleen, Eliah suorastaan ahmi korin herkkuja.

- "Tosi hyvää, kyllä tästä lähtee nälkä! Kiitos kulta, olet ihana.", mies leperteli ahmimisen lomassa.

Ellenille ei herkut maistuneet, hänen mielessä vain pyöri päivän tulevat tapahtumat.

"Miten Eliah suhtautuu vauvauutisiin? Mitäs jos hän ei haluakaan muuttaa tänne? Joudunko muuttamaan vauvan kanssa Egyptiin?"

Maittavan aamiaisen jälkeen he huristivat kaupunkia kohti. Eliahilla olisi niin paljon nähtävää Sunset Valleyssa. Mies ei ollut koskaan ennen ollut ulkomailla.

Ellen sai ylipuhuttua Eliahin katsomaan elokuviin uusinta romanttista komedia-pätkää.

- "Eikä sitten mitään kähmimisyrityksiä salissa, kiitos", Ellen kikatti kun Eliah puristi naista leikkisästi perseestä.

Elokuvan jälkeen parin tunnelmat kävivät kuumina. Elokuva ei tainnutkaan olla ihan huono, kun se sai Eliahin kaltaisen luolamiehen heittäytymään romanttiseksi julkisesti keskellä kirkasta päivää ;-)

- "Ellen, miten sinä osaatkaan olla noin ihana nainen? En ole koskaan ennen tavannut ketään sinunlaistasi.. Mikään ei voi erottaa meitä, haluan olla kanssasi aina nyt kun olen löytänyt sinut!", Eliah innostui lepertelemään Ellenille oikein urakalla.

Ja Elleniinhän miehen puheet osuivat ja upposivat, hän oli yhtä hymyä.

"Mikään ei voi mennä pieleen.. Meistä tulee niin onnellinen perhe, minä, Eliah ja vauva.."

Tässä eräskin kateellinen nuori neiti tuijottaa nuoren parin onnea nokkaa nyrpistäen.

Eliah ja Ellen olivat jo siirtymässä autolle, kun Eliah kääntyi ja alkoi leikkimielisesti vonkuamaan, että hän halusi ajaa.

Ellen oli autuaan tietämätön, että hänen äitinsä tappaja seisoi aivan naisen vierellä katsoessa pitkään Elleniä outo ilme kasvoillaan.

Nainen ei edes huomannut pummin outoa kyyläämistä, vaan keskittyi nauramaan Eliahin hulluttelulle.

Ilta alkoi jo hämärtymään kun Ellen ja Eliah saapuivat kaupunkikierroksen jälkeen kotiin.

Ellen ehdotti, että he menisivät paahtamaan vaahtokarkkeja. Ruoalle perso Eliah suostui hetimmiten ehdotukseen. Nyt Ellenillä oli oiva tilaisuus kertoa, oli ihanan rauhallista ja molemmat hyvällä tuulella.

"Mitä minä sanon? Entä jos hän suuttuukin minulle, että olin niin vastuuton ja pamahdin paksuksi.. Eiei, eihän se kokonaan minun vikani ollut!"

- "Tuota, Eliah.. Minulla olisi sinulle erittäin tärkeää asiaa.. Siis todella tärkeää..", Ellen aloitti varovaisesti.

- "Eikö se voisi odottaa huomiseen? Olen aivan rättiväsynyt kaupunkikierroksesta ja haluaisin vain syödä nämä karkit ja painua sitten pehkuihin, sinun viereesi, kulta.", Eliah mankui.

- "Ei se voi odottaa. Minun on kerrottava se nyt.", Ellen sanoi napakasti.

- "Minä olen raskaana. Ja lapsi on sinun. Muistathan, että silloin ekana iltanasi täällä me.. emme käyttäneet ehkäisyä... ja niin tässä sitten pääsi käymään. Mutta minusta tämä lapsi on siunaus, me voimme tarjota sille ihanan elämän yhdessä. Mehän rakastamme toisiamme ja.. voisimme yhdessä rakastaa tätä lasta.", Ellen sanoi varoen.

Eliah tuijotti hiljaa tulta, erittäin vakava ilme kasvoillaan, sanomatta sanaakaan.

Ellen alkoi jo huolestua; eikö Eliah tykännytkään yhtään ajatuksesta perheenperustamisesta? Eikai hän aio vaatia tekemään aborttia?

Eliah nousi pystyyn ja katsoi Elleniin.

- "Tule tänne, kulta.", hän sanoi ja Ellenin sydämeltä vieri iso kivi pois. Hän hyppäsi miehen kaulaan. Hän oli niin onnellinen!

- "Kyllä tämä tästä.. Vauvahan on hieno juttu.. Vaikkei minulla siis ole mitään kokemusta niistä.", Eliah sanoi varovasti ja yritti saada kasvoilleen mahdollisimman vilpittömän hymyn.

Ellen oli onnensa kukkuloilla; hänellä oli ihana, rakastava mies, yhteinen lapsi tulossa ja kaunis koti. Mitä muuta hän voisi enää toivoa?

"Kumpa äiti olisi täällä näkemässä.. Hän olisi niin onnellinen lapsenlapsestaan."

Ellen innostui kokkaamaan Eliahin lempiruokaa ilouutisten kunniaksi.

Maittavan illallisen jälkeen pari innostui tanssimaan yhdessä. Ellen nautti olostaan ja nauraa räkätti Eliahin hauskoille tanssiliikkeille, mutta Eliah oli omissa mietteissään, eikä oma iloinen itsensä..

Myöhemmin Ellenin mennessä nukkumaan, Eliah meni vessaan pesemään hampaitaan..

"En voi jäädä tänne.. Minusta ei ole isäksi. En edes halua lasta! Emmekä ole tunteneet Ellenin kanssa kuin muutaman kuukauden!"

Eliah kömpi Ellenin viereen, mutta odotti hereillä niin kauan, kunnes nainen varmasti nukkui.

Miehen mielessä pyöri vain kamojensa pakkaaminen ja lähteminen.

Muutaman tunnin kuluttua, muutamien salaa soitettujen puheluiden jälkeen, Eliah hiippaili ulos Ellenin talosta ja naisen koko elämästä. Taksi odotti jo pihassa miestä.

Eliah asteli reippain askelin pois Ellenin pihasta, eikä katsonut taakseen.

"Kohti uusia seikkailuja! Ellen oli kyllä aikamoinen kissa, mutta en mä sen kanssa perhettä ala perustamaan!"

Ja niin Eliah nousi taksiin, joka kurvasi kohti lentokenttää. Hän palaisi kotiinsa ja olisi niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Ellen nukkui pitkästä aikaa kunnon yöunet ja heräsi vasta yhdentoista aikaan hyväntuulisena. Nainen hämmästeli kun Eliahin puoli oli tyhjillään, mieshän oli oikea unikeko.

"Hän on varmaan jo alakerrassa.. Eikai hän ole tehnyt ihanaa aamiaisyllätystä minulle?"

Ellen vaihtoi mahan kohdalta kiristävän yöpuvun isompaan ja väljempään ja hipsi alakertaan.

Naista odotti keittiöntasolla lappu; "Jouduin lähtemään aamuyöstä takaisin kotiin, isäni soitti minulle ja käski auttamaan kerääntyneissä töissä. Olen pahoillani, mutten raaskinut herättää sinua, olit niin kaunis nukkuessasi. Ollaan yhteyksissä, terveisin Eliah"

Ellen tuijotti järkyttyneenä lappua pitkän tovin ja luki sen yhä uudelleen ja uudelleen.

"Hän lähti!? Kertomatta minulle.. Hän lähti tuhansien kilometrien päähän minusta ja hänen kasvavasta lapsestaan.. enkä saanut edes hyvästellä ja puhua tulevaisuudesta hänen kanssaan."

Hän söi pikaisesti aamiaisen, vaikkei se maistunutkaan. Vauvaa oli kuitenkin ajateltava.

Sitten Ellen hyppäsi ratin taakse ja hurautti kohti kaupunkia. Hän ei pystynyt olemaan juuri nyt kotona.

Kukas naapuritalon nurkalla kyttääkään..? Toinen kaupungin pahimmista juoruämmistä. Liekö nuuskimassa aihetta josta juoruta!

Ellen meni puistoon; sen rauhallinen ilmapiiri rauhottaisi tuohtuneen naisen mieltä.

Hän kävi kirjakaupassa ostamassa vinon pinon raskautta ja lapsenhoitoa käsitteleviä kirjoja; eihän häntä ollut kukaan neuvomassa..

Ellen halusi olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleen ja hän vilpittömästi uskoi, että Eliah tulisi pian takaisin, kunhan töiltään kerkeäisi.

Ellen oli niin uppoutunut vauvanhoito opukseen, ettei huomannut kuka asteli hiljaa rappusia kohti naista..

Ellenin äidin tappaja kulki hitaasti Ellenin ohi ja katsoi naista taas päästä varpaisiin.. Sitten mies murahti itsekseen jotain ja jatkoi matkaansa.

Kuukauden päästä Ellen oli henkisesti aivan loppu.

Hän oli joutunut jättämään opintonsa kesken ja Eliahkin tuntui käyttäytyvän oudosti. Hän vastasi Ellenin puheluihin hyvin nihkeästi tai jätti kokonaan vastaamatta ja pisti perään tylyhkön viestin, joissa ei yleensä maininnut sanallakaan Ellenin tai vauvan voinnista.

Eräs ilta Ellen oli pienellä happihyppelyllä puistossa, kunnes hän lysähti maahan itkemään.

Hän oli aivan yksin. Kukaan ei jutellut hänen kanssaan tai auttanut häntä. Ainoa syy jaksaa, oli naisen mahassa päivä päivältä kasvava lapsi.

Aika kului ja Ellenin maha kasvoi kasvamistaan. Nainen oli päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa kotiaan ja itseään pientä tulokasta varten.

Hän olikin ostanut rutkasti vauvanvaatteita ja tarvikkeita. Hän törsäsi myös ison summan rahaa ostamalla kaupan parhaimman kehdon pienokaiselleen. Eliah oli vastahakoisesti luvannut osallistua tarvikkeiden kustannukseen, mutta hän aina mystisesti unohti lähettää rahat..

Ellen tunsi olevansa niin yksin. Hän olisi tehnyt mitä vain saadakseen opiskelijakaverinsa takaisin ja etenkin.. Eliahin ja äidinsä.

Hän sai kaupungilla osakseen sääliviä ja pyöristyneitä katseita; hän oli nuori, opintonsa keskeyttänyt nainen, joka oli raskaana.

Ellen yritti pysytellä virkeänä ja hyvinvoivana vauvan takia, vaikka hänen elämänilonsa oli lähestulkoon nollissa.

Hän sai puhuttua Eliahin kanssa enää kerran viikossa, muuten Eliahilla oli kuulemma niin kiire töiden kanssa, ettei hän kerennyt rupatella.

Nainen näki puistossa vanhan naapurinsa ja meni tervehtimään. Jake oli ainakin ennen ollut hirmu mukava, josko hänen kanssaan saisi älykkään keskustelun aikaiseksi.

- "Hei Ellen, pitkästä aikaa! Oooohh, sinähän olet raskaana! Voi että mikä ihana iso maha, onnea kauheasti!", Jake hihkui.

Hän oli perheellinen isä ja rakasti lapsia. Jake oli varmaan ainoa kaupunkilainen, joka ei tuominnut Elleniä.

Ellen oli alkanut käydä uimalassa, se oli hauska ja terveellinen harrastus.

Vaikkakin ärsyttävät vettäroiskuttavat ahidistelija papat olivat suuri miinus.. (Huomatkaa Ellenin ihana maha!)

Eräänä iltana Ellen oli menossa kylpylään hierojalle raskaudesta aiheutuvien selkäkipujen takia, kun kylpylän pihassa nainen alkoi tuntemaan järjettömän suurta polttelua vatsassaan.

- "Vauva... Vauvani syntyy.. NYT!", Ellen tuskaili ja paikalle saapui panikoivaa yleisöä, joista joku älysi onneksi soittaa ambulanssin.

Ja niin seuraavana iltana Ellen kurvasi taksilla kotiinsa pieni pojankoltiainen käsivarsillaan. Synnytys oli mennyt hyvin ja Ellen hehkui onnesta!

- "Äidin oma pieni poika. Olet niin suloinen..", Ellen puhui lämpimästi syleillessään esikois poikaansa.

- "En anna mitään pahaa sinulle tapahtuvan ikinä! Olet oma aarteeni.."

Ellen rakasti koko sydämestään pientä poikaansa.

Hän ei malttanut päästää lasta sylistäänsä.

- " Annan sinulle nimeksi... Elias. Se muistuttaa kovasti isäsi nimeä. Hän olisi todella ylpeä jos näkisi nyt sinut, miten suloisen pojan hän onkaan saanut!", Ellen hykerteli.

(Huom! En tajua miks vauvassa on tota valkosta, oisko joku bugi? No, sulonen se on silti!)

Vihdoin Ellen malttoi Eliaksen ruokkimisen jälkeen viedä pikkuisen kehtoonsa nukkumaan.

Ellen oli itsekin poikki ja nälissään, joten ei auttanut muu kuin alkaa väsäämään ruokaa.

Ruokailun jälkeen Ellen yritti soittaa Eliahille kertoakseen ilouutisen!

Yllätys, yllätys, Eliah ei vastannut. Ellen kiukkuuntui pahasti.

"Eikö häntä kiinnosta tuon taivaallista vastata puhelimeen, vaikka hän varsin hyvin tiesi että synnytykseni oli aivan käsillä?!"

Hieman rauhoituttuaan Ellen päätti kirjoittaa Eliahille sähköpostiin onnittelut poikavauvan isyydestä.

Seuraavana iltapäivänä Ellen soitti taksin hakemaan hänet ja Eliaksen.

- "Minä en aio lastani lukita kotiin koko vauva-ajaksi, poikani saa nähdä maailmaa hetimmiten. Olethan sinä äidin turvallisessa sylissä."

Ellen kävi pienen Eliaksen kanssa kirjakaupassa ja puistossa. Illan hämärtyessä hän soitti taksin hakemaan takaisin kotiin.

Saatuaan Eliaksen nukkumaan, Ellen meni pihalle tulen ääreen lukemaan kirjaa. Se oli hyvä rentoutumiskeino.

Eliaksen syntymäpäivä läheni.

Ellen luki saamansa sähköpostin yhä uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä sen sisältöä.

- "Hyvä Ellen. Olen todella pahoillani mutta pyydän, ettet ota minuun enää mitään yhteyttä. En ole valmis isäksi nyt, enkä varmaan vielä moneen vuoteen. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi, mutta minä en halua osallistua lapsen elämään mitenkään. - Eliah"

Ellen ei jaksanut edes itkeä. Tätähän hän oli odottanut, tämän hän oli tiennyt sisimmässään. Hänen pieni poikansa ei kiinnosta omaa isäänsä. Ellenin sisällä kiehui, mutta hän istui paikoillaan purren kynsiään ja tuijottaen saamaansa viestiä.

- "Parahin Eliah. Minä todellakin toivon, ettet sinä saa enää ikinä tilaisuutta tulla isäksi. Toivon, että pysyt mahdollisimman kaukana minusta ja Eliaksesta, sillä en halua poikani elämään sinun kaltaistasi kusipäätä, joka ajattelee vain itseään ja omaa pientä piliään. Toivottavasti unohdat että olemme koskaan edes tunteneet, minä ainakin pyyhin sinut mielestäni kokonaan. Helvetin hyvää loppuelämään sinulle, senkin vastuuton paskaläjä. Toivoo Ellen ja Elias"

Oli Eliaksen aika kasvaa vauvasta taaperoksi. Se oli Ellenille haikea hetki, mutta hän odotti myös innolla sitä, että hän pääsee opettamaan poikansa puhumaan, kävelemään ja kasvamaan kunnon ihmiseksi.

Ellen henkäisi syvään.

- "Nyt puhalletaan kynttilät Elias! Sinun on aika kasvaa!"

Ja niin vauvasta kasvoi suloinen taapero.

Elias piti tiukasti äidistään kiinni, muttei osannut arvatakaan, kuinka tiukasti Ellen aikoi pitää pojastaan kiinni.

 

 

Seuraavassa jaksossa selviää, mitä Ellenin äidin tappanut narkkari oikein juonii.. Ja kuka saapuu yllättäen Ellenin ja Eliaksen elämään?