Koska tätä osaa tarinasta on hauska tehdä, on päivitystahtikin nyt hieman reippaampi kuin joskus aikaisemmin. Suuret kiitokset kaikille niille, jotka ovat jaksaneet ja viitsineet kommentoida. Jokainen kommentti piristää päivää ja antaa uutta puhtia ja motivaatiota jatkaa tarinan tekoa. Joten kiitos! :) Ja tässä osa kymmenen, jossa näemme, astuuko Ellen takaisin kuvioihin vaiko ei, ja lasten kasvua ala-asteikäisistä lapsista teini-ikäisiksi.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Isa oli järjestänyt Violalle pienen yllätyksen yhteisen hääloman viimeisen päivän kunniaksi. Lapset olivat vielä koulussa ja tuore aviopariskunta hyppäsi autoon. He pääsisivät pienelle piknikille kaupungin toiselle laidalle, kauniiseen vapaa-ajankeskukseen.

Isa oli hiljaa, koska hän keskittyi autolla ajamiseen. Kuoppainen syrjätie oli suht vaativa pelkästään kaupungin tasaisilla asfalteilla ajaneelle kuskille. Viola oli puolestaan hiljaa, koska hän oli mietteissään. Häntä harmitti suunnattomasti se, että heidän häälomansa oli ollut niin lyhyt ja vaatimaton. Hän olisi halunnut lähteä jonnekin kauas trooppiseen ja lämpimään maahan ihan kahdestaan lomailemaan, mutta koska Isan kauneushoitola oli niin menestynyt, ei Isa voinut lähteä paria päivää pidemmäksi mihinkään ja jättää kauneushoitolaansa.

Huomenna Isa palaisi taas töihin ja normaaliarki palaisi kuvioihin. Isa olisi päivät pitkät töissä ja tulisi rättiväsyneenä myöhään illalla kotiin kaikkien kauneuhoitolan laskujen selvittämisten ja paikan siivoamisten jälkeen.

Ilmassa leijailevasta pienestä pettymyksestä huolimatta naiset nauttivat pienestä eväsretkestään ja toistensa seurasta. Isa oli todellakin tarvinnut pientä lomaa töistä, ja lintujen iloinen siritys, vesiputouksen kohina ja eväsleipien tuoksu saivat naisen rentoutumaan.

Sillä aikaa Elias ja Pihla olivat koulubussissa matkalla kotiin. Elias oli kutsunut luokkakaverinsa Siirin heille kylään. Elias oli varsin hurmaava poika, joka tuli toimeen sekä tyttöjen että poikien kanssa.

Pihla ei pitänyt ollenkaan siitä, että Elias leikki muiden tyttöjen kanssa. Pihla istua murjottikin toisella puolella bussia hautoen suunnitelmaa, jolla pääsisi Siiristä eroon. Elias oli vain ja ainoastaan Pihlan poikakaveri, eikä muiden, tyhmien tyttöjen.

Heti kun bussi kaartoi heidän pihaansa ja aukaisi ovensa, Pihla tarttui Siiriä kädestä kiinni ja lupasi näyttää hänelle jotain hienoa. Sisällä odottikin kaikkien pikkutyttöjen unelmien nukkekoti, joka saikin innostuneen Siirin huomion kokonaan. Pihla hymyili tyytyväisenä ja liittyi Siirin seuraan pukemaan pieniä nukkekodin asukkaita. Vaikka Pihlaa ei nukkekoti enää kiinnostanutkaan, oli hänen leikittävä innokkaana mukana, jotta tehtävä onnistuisi. Ja nythän se onnistui, Siiri ja Elias eivät ainakaan leiki keskenään, Pihla myhäili itsekseen.

Huomattuaan Pihlan törkeän kaveriryöstön, Elias jäi pihalle leikkimään pienellä uunilla ja leipoi ihan itse pikkumuffinssin, josta hän oli todella ylpeä. Varastosta löytyi tarvikkeet myyntikojun kasaamiseksi, ja sen touhun parissa Eliaksen aika hurahtikin tyttöjen leikkiessä sillä aikaa sisällä.

Seuraavana aamuna lapset söivät aamumurojaan kuistilla. Tänään Isa palaisi töihin.

Sillä aikaa sisällä Viola oli jo aamiaispöydässä syömässä lettuja. Isa asteli rappusissa, hän tuli vasta nyt alas, sillä hän oli viettänyt koko aamun vessanpeilin edessä laittautuessaan työpäivää varten.

- "Sori kulta, mä en kerkee syödä sun kanssas! Mä lupasin Darjalle (kauneushoitolan vastaanottovirkailija) olla siellä viimeistään yheksältä ja kello on jo kymmentä vaille!", Isa huikkasi korkojen kopistessa lattiaa vasten.

- "Mmmm, hauskaa työpäivää", ärsyyntynyt Viola mumisi. Tälläisinä aamuina hän toivoi salaa, että Isan kauneushoitola menisi konkkaan ja Isa jäisi Violan kanssa kotiin. Heillä oli rahaa yllinkyllin, mutta Isan kunnianhimo oli päässyt valloilleen ja hän haukkaili kokoajan isompia paloja hoitolansa kanssa.

- "Tosi hauskaa päivää vaan sullekin, rouva päivänsäde!", Isa tuhahti pahan mulkaisun kera takaisin, huomattuaan Violan ärtyneisyyden. Isa kipitti nopeasti ulko-ovesta ja pian heidän auto kaartoi kohti keskustaa.

Violaa ärsytti heidän kinansa. Miksi tämän päivän piti alkaa näin, tyhmällä riidalla?

Aamupäivä vaihtui päiväksi, päivä iltapäiväksi ja lopulta ilta häämötti. Ellen istui Isan kauneushoitolassa syventyneenä taas päivän lehteen, odottaen omaa vuoroaan rentouttavaan kasvohoitoon.

Isa siivosi toimenpidehuoneen edellisen asiakkaan jäljiltä ja käveli odotteluhuoneeseen toivottamaan seuraavan asiakkaansa tervetulleeksi hoidattamaan itsensä. Isa oli yksin hoitolassaan työskentelemässä viimeiset iltatunnit, Darja oli lähtenyt kotiin jo pari tuntia sitten.

- "Eila Woodray, oletan?", Isa kysyi isojen aurinkolasien taakse piiloutuneelta Elleniltä.

- "Juu kyllä, minä olen", Ellen vastasi ja taitteli lehden. Hän oli esiintynyt väärällä nimellä jo vuosia, sattuneista syistä..

- "Tekö olitte tulossa uuteen raikastavaan mineraalikasvohoitoon?", Isa kysyi.

- "Sitä vähän ajattelin. Tässä muutamana viime vuotena on tullut ihan yhtäkkiä rupsahdettu, katso nyt käsienikin ryppyjä!", Ellen parahti.

- "Eihän hätä ole tämännäköinen!", Isa innostui. "Tämän hoidon jälkeen tunnet olevasi kuin uudestisyntynyt!", Isa hehkutti yli-innokkaasti ja johdatti Ellenin toimenpidehuoneeseen.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin, kasvojen puhdistuksen ja useiden eri rasvojen ja ihonkuorinta tärpättien jälkeen, Ellen makoili rentoutuneena tuolissaan kasvonaamio yllään, Isan touhuillessa omiaan viereisessä huoneessa.

Isan huoneen oveen koputettiin ja oven takana oli aamuisesta riidasta harmissaan oleva Viola.

- "Saako rouva äkäilijä anteeksi?", Viola sanoi ja katsoi anelevalla koiranpentuilmeellä suoraan Isaa silmiin, kädessään itseleipoma muffinssi.

- "Tottakai saat, senkin höpönassu!", Isa naurahti ja nappasi Violan rutistukseen.

- "Ajattelin tuoda sulle pienen muffinssin, jos sulla olis vaikka nälkä..", Viola kyherteli.

Sillä aikaa Isan jäädessä juttelemaan Violan kanssa ulkopuolelle, toimenpidehuoneessa Ellen havahtui pieniltä nokosiltaan, kutisevaan ja polttavaan tunteeseen kasvoissaan.

- "Hei anteeks, mutta mun oli pakko nousta ylös, koska mun naama.. Siihen sattuu! Pitäiskö tän kivun jollainlailla raikastaa? Ainakin se tuhoaa mun naaman kohta, joten kai se on sit sitä uudestisyntymistä!", kärttyisä Ellen kälätti lähestyessään innokkaasti höpöttelevää Isaa ja Violaa.

- "Mit.. MITÄ?!", Ellen kiljaisi tullessaan naisten luokse ja nähdessään Violan.

- "Viola, ootko se sä?!?", Ellen henkäisi.

- "ELLEN?!"

- "A-aa-aapua.. Mä en saa henkee! Kato mun käsiä! Ne tärisee!", hätääntynyt Ellen sanoi hyperventilaation partaalla.

- "Rauhotu!", itsekin yhtä hämillään ja yllättyneenä oleva Viola rauhoitteli järkyttynyttä Elleniä.

- "Nyt kerrot mitä täällä oikein tapahtuu! Tai siis.. Sähän oot elossa? Mitä sä täällä, mikset sä oo soittanu, mit..", Viola alkoi vaahtoamaan.

- "Tää ei voi olla totta!", järkyttynyt Ellen huudahti.

- "Mä oon elossa! Säkin oot elossa! Mut.. Missä.. Elias on?", Ellen melkein kuiskasi lauseen lopun peloissaan.

Pari tuntia myöhemmin, erittäin intensiivisten keskustelujen, itkemisen ja nauramisen jälkeen Ellen saapui vihdoin, vuosien jälkeen katsomaan poikaansa. Pihla ja Elias oli pyydetty istumaan sohville, mutta heille ei oltu kerrottu mitään etukäteen.

Ellen ei saanut sanaakaan suustaan, tai katsettaan irti pojastaan. Hän katsoi lumoutuneena ainoata poikaansa, joka oli kasvanut sitten viime näkemän isoksi pojaksi. Ellenin viimeinen muistikuva pojastaan oli siitä aamuyöstä, kun Viola lähti pakomatkalle Elias sylissään.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pari kuukautta myöhemmin Isa ja Viola istuivat lastensa oman rakennuksen terassilla syntymäpäiväkakut edessään.

Toinen kakuista kuului Eliakselle ja toinen Pihlalle. Lasten oli aika kasvaa ja jättää yksi elämänvaihe taakseen ja hypätä kerralla uuteen; teini-ikään. Isa ja Viola olivat samalla sekä hermostuneita, että haikeita. Heidän lapset kasvaisivat viimeistään nyt isoiksi. Eiväthän he olleet enään pitkään aikaan olleet pieniä, mutta nyt viimeistään todellisuus iski vasten kasvoja lasten kasvaessa lapsista teini-ikäisiksi.

- "He tulevat hetkenä minä hyvänsä.", Isa sanoi jännittyneenä.

- "Totta. Kumpa aikaa saisi kelattua taaksepäin.", Viola huokaisi.

- "Sanos muuta. Vasta äskenhän Pihla oli aivan pieni nyytti ja nyt.. Hänhän on jo iso tyttö, joka lentää pian pois pesästään!", Isa nyyhtytti tuijottaen kakkua haikeana.

- "Ja Elias pian niin vanha, että hänelle on kerrottava totuus äidistään.", Viola sanoi vakavana ja katsoi merkitsevästi Isaan.

Pian koulubussin äänet kuuluivat etupihalta ja lapset juoksivat kovaa vauhtia takapihalle muistaessaan äitiensä aamulla kertoneen että koulupäivän jälkeen takapihalla odottaa yllätys.

Yllätys olikin lapsille mieleinen, kaksi herkullisen näköistä kakkua pöydässä, lahjat ja stereoista pauhasi lempimusiikki.

Ja niin Pihlasta kasvoi persoonallinen, mutta kaunis teinityttö.

Ja Eliaksesta varsin komea, tummaverikkö teinipoika.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Siinä oli siis osa kymmenen, kiitos lukemisesta. Nyt saatiin siis Elias ja Pihla kasvatettua teineiksi, ja tästä alkaakin siis heidän elämän seuraaminen, joka on täynnä ihmissuhdesotkuja ja draamaa! Mitä pidätte nuorison ulkonäöstä, eikös Eliaksesta ainakin tullut aika komea? ;) Ja lisäyksenä siis vielä, että Violaa, Isaa ja Elleniä en unohda kokonaan, mutta pari seuraavaa osaa keskittyy suurimmaksi osaksi Eliaksen ja Pihlan elämään. Seuraavan osan kuvat on melkein kaikki jo kuvattu, niissä olikin melkoinen lavastaminen.

Voin antaa pienen juonipaljastuksen seuraavaan osaan, nimittäin.. Seuraavassa osassa tulette näkemään koulun käytävää, tyttöjen vessan ja siellä käytävät kovat juoruilut ja juonittelut kolmen pissiksen toimesta. Myös baari ja muutama drinksu liikaa..

Kommenttia olisi kiva saada, kiitos! :)