Bridgeportin silta. Kun sen ylittää, ei ole paluuta takaisin. Sen toisella puolella avautuu upea suurkaupunki, joka kuhisee ihailtuja ja vaikutusvaltaisia julkkis-simejä sekä arveluttavia laitapuolen kulkijoita.

Bridgeport on muodin, glamourin ja vilkkaan yöelämän mekka. Kaupunki on samalla myös hämärätyyppien piilopaikka, iso kaupunki antaa turvaa simille kuin simille betoniviidakossaan. Bridgeport on vastakohtien kaupunki. Se on samalla upea ja glamour, mutta kääntöpuoli on synkkä ja roisoinen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kello tikitti. Oli ilta, kello oli hieman yli yhdeksän. Vanhan kerrostalon pieneen kaksioon kuului ulkoa autojen äänet, korkojen kopinaa sekä juhlivien simien huutoja ja naurua.

Viola vilkuili kelloa valmistaessaan herkullista illallista perheelleen. Tänään oli aihetta juhlaan, sillä huomenna heidän elämänlaatunsa tulisi muuttumaan huomattavasti. Isan kova työ oli tuottanut tulosta ja hänen perustamansa kauneushoitola oli ennakkoluuloista huolimatta pärjännyt niin hyvin, että heillä oli viimein varaa muuttaa pienestä kerrostaloasunnosta omaan, isoon ja kauniiseen kotiin.

Kaksi pientä simiä istuu vanhalla nuhjaantuneella sohvalla katsoen lastenohjelmia antiikinaikaisesta televisiosta. Sama vanha pupuasuun pukeutunut miekkonen vitseineen ei jaksanut enää naurattaa yleensä niin iloisia lapsia.

Viola oli onnellinen. Vaikka hän oli toiminut nuhjuisena kotiäitinä jo pari vuotta, hän omalla tavallaan nautti siitä. Isa nautti ahkeroinnista oman kauneushoitolansa parissa ja Viola sai keskittyä pitämään heidän pienen ja vaatimattoman kotinsa kunnossa. Viola oli saanut oikeasta työnteosta tarpeekseen silloin, kun hän joutui työskentelemään kahdessa eri työpaikassa elättääkseen itsensä ja Eliaksen.

Pienestä taapero Eliaksesta oli kasvanut jo kuusivuotias suloinen pojankloppi. Elias oli todella fiksu ikäisekseen, hän osasi jo lukea ja kirjoittaa, vaikkei ollutkaan vielä edes koulussa.

Pihlasta on kasvanut kaunis pieni pisamanaamainen tyttö. Hän on rauhallinen, hieman kipakka ja määrätietoinen pikkuneiti.

Viimein ulko-ovi narahti ja väsynyt Isa asteli rappukäytävästä sisään.

- "Hei kulta", ruokaa laittava hyväntuulinen Viola huikkasi rakastetulleen.

- "Hei kult...hei hetkinen, mikäs ohjelma se tämä oikein on?", Isa pysähtyi television eteen nähdessään kuvaruudulla liikkuvat zombiet ja lasten kauhistuneet ilmeet.

- "Hyi! Miks tolla ukolla on naama ihan.. veressä?", kauhistunut Pihla henkäisi.

- "Elias!! Sä vaihdoit kanavaa! Vaihda takas lastenohjelmiin, nyt heti!", kipakka pikkuneiti älähti Eliakselle, joka piti vieressä pokerinaamaa nauraen samalla sisäisesti pelkurimaiselle Pihlalle; poika arvasi oikein, typerä zombileffa sai Pihlan kauhun valtaan.

Isaa hymyilytti. Hän ei voinut uskoa, miten nopeasti aika oli mennyt. Vastahan Pihla oli ollut aivan pieni taapero, he asuivat ahdistavassa suokaupungissa hirviömiehen loukussa.. Nyt he asuivat suurkaupungissa, Isalla oli työ josta hän nautti, oma menestyvä kauneushoitola, ihana tyttöystävä ja lapset, he olivat muuttamassa upeaan omakotitaloon kukkuloille ja koko perhe oli onnellinen.

Juhla-ateria ei oikeastaan ollut kovin kummoinen, pelkkää juustoa ja pastaa. Mutta koska se oli lasten lempiruokaa, kuului sitä tehdä aina erikoistilaisuuksina. Varsinkin nyt, sillä tästä loukosta pois muuttaminen oli erittäinkin juhlinnan arvoinen asia. Laukut oli jo valmiiksi pakattuna, aamulla he muuttaisivat vihdoin pois tulematta enää ikinä takaisin kaupungin rähjäisiin vuokrakämppiin.

Myöhemmin lasten mentyä jo nukkumaan, Viola kaappasi Isan syleilyynsä.

- "Mä oon niiiiin onnellinen. Sä oot ansainnu meille rahat, joilla me ostetaan meidän unelmakoti. Sinä, minä ja lapset. Mikään ei tuu koskaan pilaamaan meidän onnea.", Viola sanoi ääni väristen liikutuksesta katsoessaan rakastettuaan suoraan hänen kauniisiin silmiin.

Isa kiherteli mielissään Violan syleilyssä, kunnes nainen irtautui salaman nopeasti ja hänen kasvoistaan paistoi loputon innokkuus.

- "Melkein unohdin kertoa!", Isa huudahti.

- "Mua haastateltiin tänään Bridgeportin sanomiin. Mun kauneushoitolasta tehdään siihen koko sivun juttu! Voitko uskoa! Koko sivun! Toi tietää taas niiiin paljon lisää näkyvyyttä! Nyt kukaan tota lehteä lukeva ei voi olla huomaamatta mun kauneushoitolaa. Enää ei tarvitse luottaa pelkkiin kärpäsenpaskan kokoisiin ilmoituksiin ilmoitusosioissa, nyt meillä on KOKO SIVU!!", Isa hypetti innoissaan.

- "Mä en voi uskoa, miten just mun kauneushoitola on näin suosittu näin isossa kaupungissa, joka on pullollaan kauneushoitoloita. Mieti, pari maailmankuulua megatähteäkin on käynyt mun vastaanotolla. Tää ei voi olla totta, Viola!", nainen jatkoi onnensa kukkuloilla.

- "Vau! Onneks olkoon, kulta! Mä oon susta niin ylpeä. Sä oot ansainnu kaiken ton", Viola sanoi ja hymyili. Hän oli pakahtua onnesta nähdessään Isan noin iloisena.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Violan, Isan ja lasten uusi koti oli kuin olikin upea. Se oli rakennettu Bridgeportin kukkuloille, talo oli aivan uskomattoman kauniissa paikassa tarjoten henkeäsalpaavat näköalat suoraan omalta takapihaltaan. Lapsille oli rakennettu oma pikku rakennus päärakennuksen viereen. Talossa oli kaikki tarvittava ja lisäksi plussana pienenä luksuksena mm. jätti trampoliini, poreamme, pieni uima-allas..

Eräänä maanantaina koulubussi kaartoi heidän pihaansa. Se oli tullut hakemaan Eliaksen ja Pihlan kouluun ensimmäistä kertaa.

Molemmat olivat jännittyneitä. Onneksi heillä oli sentään toisensa. Pihla jäi tuijottamaan bussin kuskia ja tönäisi varovasti kyynerpäällään Eliasta kehoittaen häntäkin katsomaan outoa kuskia.

Ja niinpä he molemmat sitten tapittivat kuski parkaa koko matkan.

Vaikka onhan se myönnettävä, että kuski oli aika... eh..no, erikoinen tapaus.

Usein koulun jälkeen lapset nauttivat uuden kotinsa tarjoamista viihteistä. Videopelit oli yksi suosikkiajanviete lasten keskuudessa. Elias vaan aina lopetti pelin kesken, sillä poika on aika huono häviäjä. Ottaahan se tietenkin pienen pojan egon päälle, kun tyttö voittaa peleissä.

Vauhdikkaiden pelien jälkeen Elias ja Pihla rauhottuivat tekemään yhdessä läksyjä. Isa ja Viola olivat painottaneet, kuinka tärkeää koulumenestys on, ja käyttäneet esimerkkeinä pientä kerrostaloasuntoa vastaan nykyistä kotiaan. Kumpikaan lapsista ei halua palata enää koskaan entiseen elämään, joten he tekevät ahkerasti läksyjä, jotta tulevaisuus olisi valoisampi.

Iltaisin lasten lempipuuhaa on hyppiä trampoliinilla mahdollisimman korkealle ja yrittää saada napatuksi tähtiä.

Tänään oli erityinen ilta. Viola ja Isa olivat päättäneet mennä naimisiin. Olivathan he olleet yhdessä muutaman vuoden, heillä oli yhteinen koti ja lapset. Enää puuttui sormukset sormista ja lupaus ikuisesta rakkaudesta.

- "Isa.. Siitä hetkestä lähtien kun näin sinut, tiesin sisimmässäni, että haluan sut omakseni. Sä annoit mulle voimaa ja valoa elämään vaikeina hetkinä. Me ollaan koettu yhdessä niin paljon, ja silti pysytty yhdessä kuin.. toisiinsa sulaneet karkit.", Viola sanoi kuiskaten ja pujotti kultaisen timanttisormuksen Isan sormeen.

- "Viola.. Mä rakastan sua. Mä niin rakastan. En halua ikinä olla ilman sua. En ees tiedä mitä tekisin ilman sua.", Isa nyyhkytti.

- "Viola.. Sä oot ollu mun tukena asioissa, missä kukaan muu ei ole ollut. Sä autoit mua löytämään itseni ja opetit mut elämään niin kuin mä aina olen halunnut elää. Sä oot korvaamaton, enkä mä voi elää ilman sua.", Isa nyyhkytti edelleen rengastaessaan tulevan vaimonsa.

Heidän häät olivat pienet ja kauniit.

Seuraavana aamuna Isa heräsi aikaisin yllättääkseen Violan maittavalla aamiaisella.

Vohvelit olivat Violan lempiherkkua, mutta Isa ei ollut kovin taitava kokki, joten nainen joutui kurkkimaan uuniin parin minuutin välein siinä pelossa, etteivät vohvelit kärventyisi.

Isalla oli vain pari päivää vapaata töistä, sillä kauneushoitolaan on tulossa niin paljon asiakkaita, ettei hän voinut pitää kauempaa lomaa, vaikka olisi kovin mielellään häiden kunniaksi pitänytkin. Niinpä hän halusi hemmotella tuoretta vaimoaan kaikin keinoin ennen töihinpaluutaan. Vohvelien valmistaminen ei ollut kovin iso juttu, mutta Viola varmasti ilahtuisi siitä.

Sillä aikaa yläkerran vessassa juuri herännyt Viola ihasteli uutta sormustaan (huom. olematonta sellaista :D). Hän ei voinut vieläkään uskoa sitä todeksi, että hän oli nyt naimisissa aivan upean, kauniin ja fiksun naisen kanssa. Vielä muutamia vuosia sitten Viola oli yksinäinen pikkukaupungin hylkiö.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oli keskipäivä. Kaupungilla ei ollut vielä paljoa porukkaa, vaikka sää oli mitä mainioin yleensä sumuisessa ja sateisessa kaupungissa. Kaduilla kuului taksien tööttäilyt, liikennevalojen naksutus ja nostokurjen kolina. Ilmassa tuoksui vahvasti bensa ja rasvainen pikaruoka.

Yksinäinen nainen istui lasten leikkipuistossa syventyneenä lehteen.

- "Hmmm.. Isan kauneushoitola... Ei eläimillä testattuja tuotteita.. hmmhhmmm..", nainen mumisi itsekseen puoliääneen lukemaansa tekstiä.

- "..Uusi, ihoa raikastava hoitomenetelmä.. Orgaaniset tuotteet.. Hmm.. Ehkä... Joo, sinne siis kun kerran täällä ollaan."

- "Mutta ensin.."

- "Yks taco, kiitos. Kaikilla mausteilla. Tai eipäs sittenkään, älä laita sitä tulisinta kastiketta. Mun maha ei kestä. Kiitos!"

- " Aaaaahhh mikä tuoksu!"

Ellen on siis täällä.

"Kauneuspolku viis.. Tää se on!"

"Voi herranjumala mikä kukkaloisto.. Onkohan tossa yritetty saada kaikki sateenkaaren värit samaan kukkaistutukseen?"

Ellen astui Isan kauneushoitolaan sisään. Hoitolan sisustus oli hieman kiinalaisvivahteinen, mutta hyvin herkän vaalea.

Ellen istuuntui pöydän eteen tuolille ronskisti mitään kyselemättä. Vanhempi nainen havahtui tietokoneen takaa Ellenin saapumiseen.

- "Hei ja tervetuloa. Kuinka voin auttaa?", väsyneen näköinen nainen kysyi.

- "No tuotaa.. Haluaisin varata ajan siihen uuteen kasvohoitoon, jota te olette mainostaneet.", Ellen sanoi.

- "Ahaa, aivan. Odotas kun katson koneelta vapaita aikoja.. Milloinkas teille sopisi?", vastaanottovirkailija kysyi.

- "Mahdollisimman pian. Olen täällä vain matkoilla.", Ellen vastasi napakasti.

- "No siinä tapauksessa huomenna sopii, mutta vasta aivan illasta. Tämän paikan omistaja on ollut muutaman päivän lomalla, ja hän palaa töihin huomenna. Tosin koko huominen aamu,-ja iltapäivä on aivan täyteen buukattu, mutta yksi peruutusaika olisi illasta. Sopiiko teille kello 19:45?"

- "Sopii"

- "Hienoa, näemmekin sitten huomenna. Kiitos ja näkemiin!"

- "Huomiseen!", Ellen hymähti ja lähti.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Siinä siis osa yhdeksän! Mitä piditte? Osasitteko arvata Ellenin paluun kuvioihin? ;D Kommenttia kaipailisin, lukijat ihanaiset!