Heippahei ihanat lukijaiseni! Ihan ensiksi haluan pahoitella pitkään venynyttä päivitystahtia, mutta mä oon ollu koko kesän raskaissa töissä, joten en vähäistä vapaa-aikaani raaskinut käyttää simssin pelaamiseen tai tarinan tekemiseen. Joten siinä syy miksi uuden osan tulo on viivästynyt niin paljon.

Kuitenkin, toivottavasti teidän pitkä odotus nyt palkitaan ja pidätte uudesta osasta. Edelleenkään tässä osassa ette tule näkemään Violaa tai Isaa, vaan pelkästään tarinani ihania teinisimejä ja niiden vastoinkäymisiä.

Lukuiloa! :)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

On lauantai aamupäivä. Pihla makaa edelleenkin vessansa lattialla. On maannut aamuyön pikkutunneista asti. Tosin hän on herännyt välillä oksentamaan ja rojahtanut ylenantamisen jälkeen takaisin sikiöasentoon vessanmaton päälle.

Kello 12:16 alkaa lattianrajassa vihdoin näkymään heikkoa liikehtintää, kun edellisillan baarireissun nujertama teinityttö heräilee elämänsä ensimmäiseen krapula-aamuun.

Pienikin liikahdus sai aikaan ennenkokemattoman voimakkaan päänsäryn ja pahoinvoinnin. Pihla raahautui vaivaloisesti lattialta vessanpöntölle tärisemään huonoa oloaan. Vessassa leijaili suhteellisen voimakas oksennuksen tuoksu, joka sai muutenkin erittäin huonovointisen Pihlan tuntemaan loppunsa olevan lähellä.

Mä kuolen..Mä kuolen...Mä oikeesti kuolen tähän oloon!! En voi liikkua...

Pihlan pää löi totaalisen tyhjää. Hän joutui todenteolla muistelemaan eilisillan hämärässä olevia tapahtumia, ja syitä sille, miksi hänellä oli nyt niin kamala olo.

Hän alkoi muistamaan.

Mä seisoin yksin baaritiskin tuntumassa ensimmäinen drinkki kourassa ja kattelin baarin menoa. En voinu uskoa, että me oikeesti päästiin sisään, eikä edes baarimikko tajunnu mun tilatessa kädet jännityksestä tärissen ja änkyttäessäni, että olin alaikänen. Siinä mä seisoin ihan idiootin näkösenä yksin ja halusin vaan haihtua ilmaan. Miks helvetissä mun pitikään lähteä mukaan..

Sit mä nostin mun katseeni lasin pohjalta ja näin maailman kauheimman ihmisen keikuttamassa tanssilattialla itteensä.

Just sillä hetkellä kun mä näin Jessican oksettavan tekohymyn sen kymmenen kilon pakkelinaaman takaa, hinkkaamassa tyrkkyvartaloaan Eliasta vasten, mä muistin syyn siihen, miks mä olin mukana.

Se näky oli niin karmiva, että päätin, etten voi kattella tollasta selvinpäin ja kulautin mun lasissa jo tovin juomatta olevan alkoholilitkun suoraan ykkösellä kurkusta alas. Se maistu ihan kauheelta, ja meinas tulla suoraan ylös, mut sain onneks pidäteltyä. Mun oli kuitenkin pakko pelastaa Elias ton kauheen teinihirviön kynsistä.

Mä tilasin vielä kaks juomaa, ennenku uskaltauduin liikkumaan mun tilanteen tarkastelu-paikalta lähemmäs komistusta ja hirviötä. Mä lyöttäydyin jonkun lippispäisen vanhemman pulskan miehen seuraan muka tanssimaan, vaikka mä kokoajan siinä nolosti heiluessa mietin, miten mä pelastan Eliaksen tolta akalta.

Tarkemmin katottuna alko näyttää siltä, että Eliaksella oli oikeesti hauskaa. Ainakin se oli ihan kympillä mukana Jessican keikutuksessa ja ne naureskeli kokoajan yhessä. Musta alko tuntuu siltä, että ne nauro mulle. Olin mä kyl varmaan aika naurettavan näkönen heiluessa sen pulskan miehen kanssa.

Mulle tuli ihan kauhee olo, eikä auttanu yhtää et se mies alko heittää jotain tosi kulunutta ja oksettavaa flirttiläppää. Mä yritin hymyillä sille hermostuneesti ja sanoin jotain vessaan menemisestä ja liukenin paikalta.

Oikeesti mä suunnistin suoraan baaritiskille ja suunnittelin juovani itteni niin känniin, ettei tää paska tuntuis enää missään. Ja kännissä mä olinkin, kuudennen juoman jälkeen en meinannu enää pysyä pystyssä, selkeästä kommunikaatiosta puhumattakaan.

Siinä mun seitsemättä drinkkiä siemaillessa mä aloin näkee kaikki asiat selkeesti. Mä tiesin mitä mun pitäis tehdä; kertoo Eliakselle mikä kauhee lehmä Jessica on, ja miten mä rakastan Eliasta ja haluan olla sen kanssa yhessä. Miten oon kaikki nää vuodet halunnu.

Mä lähdin baaritiskiltä kävelemään huojuen, välillä jostain tukee ottaen kohti tanssilattiaa. Mun silmissä heilu ja kaikki näytti ihan oudolta. Tuntu et mä leijuin.

Just kun mä vihdoin pääsin tanssilattialle, Erica juos mun ohi kauheella vauhdilla ja sähähti jotain kärähtämisestä ja lähtemisestä. En mä tajunnu yhtään mitään sen puheista, mä jäin vaan seisoo paikoilleni ihan dorkan näkösenä huojuen.

Sit se lippispää katto mua hirveen halveksuen ja ärähti, ettei tää oo mikään lasten leikkipaikka. Seuraava muistikuva on kun mä havahdun meidän eteisestä ja siitä, kuinka mä haistan Eliaksen ihanan tuoksun sen raahatessa mua sisälle.

Elias yritti laittaa mut sohvalle nukkumaan, mut mäpä sit reippaana tyttönä päätin toteuttaa mun suunnitelmat - tosin mä aattelin jättää turhat löpinät sikseen ja käydä suoraan asiaan suutelemalla Eliasta oikeen pitkään ja kiihkeesti, ettei mun tunteet jäis sille epäselviks.

Se olikin ihan kauhee järkytys, -suorastaan isku vasten kasvoja- kun Elias ei vastannutkaan mun viinanhajuiseen suudelmaan, vaan vetäyty pois naureskellen. Siitä oli hirveen huvittavaa kuinka kännissä ja sekasin mä olin, ja se luuli, että mun pussausyritys johtu vaan mun humalatilasta.

Sit se meni nukkumaan ja mä jäin taas hölmönä seisomaan paikoilleni.

Illan tapahtumien muistelemisen jälkeen Pihla nousi pöntöltä katsomaan itseään peilistä. Hän näytti vielä järkyttävämmältä kuin hän olisi voinut kuvitellakaan - tuntien meikkailun tuotokset olivat valuneet katkerien kyynelten mukana pitkin kasvoja.

Fyysisen pahanolon lisäksi Pihlaan iski järisyttävällä voimalla henkinen pahaolo. Häntä hävetti. Ja paljon. Tällä hetkellä hän olisi jäänyt mielellään lukittuun vessaan asumaan ikuisiksi ajoiksi, koska naaman näyttäminen vessan ulkopuolella tuntui ylitsepääsemättömän mahdottomalta. Hän oli nolannut itsensä totaalisesti.

Hetken päästä Pihla kokosi itsensä ja huuhteli kasvonsa, letitti hiuksensa sekä pesi hampaansa. Enää suussa ei maistunut niin pahasti oksennus ja ahtaasta sekä tunkkaisesta vessasta poistuminen kohensi oloa - joskin se oli vieläkin aivan kamala.

Pihla heittäytyi sängylleen, joka tuntui huomattavasti paremmalta nukkumapaikalta kuin vessanmatto. Hän huokaisi syvään. Miten hän voikin olla niin tyhmä, että joi itsensä baarissa humalaan, nolasi itsensä sekoilemalla siellä kaikkien nähden ja kaiken kukkaraksi.. Yritti suudella Eliasta. Hän tunsi itsensä maailman pahimmaksi idiootiksi. Nyt maan alle vajoaminen olisi maailman paras juttu.

Pian Pihla vaipuikin uneen huonosti nukutun yön takia. Hän toivoi, että herättyään kaikki olisikin ollut vain kauheaa painajaista.

Oveen koputettiin. Pihla avasi silmänsä havaittuaan Eliaksen äänen oven takana huhuilemassa.

- "Ootsä siellä, Pihla? Voinks tulla?"

Voi ei.. Ei, älä tuu tänne, pliis älä tuu. En haluu nähä sua.

Pihla oli hiiren hiljaa pidättäen hengitystään.

Vaikkei Elias saanut vastausta, hän avasi oven ja asteli Pihlan huoneeseen virnistellen.

- "Voi pikku Pihlaa.. Sä olit eilen hiukan sekasin! Onks vähän huono olo?", Elias sanoi naureskellen leikillisen ivallisesti.

- "Mmmm..", Pihla mumisi, kehtaamatta nostaa lasittunutta katsettaan Eliakseen päinkään.

Elias vakavoitui ja tuijotti huonovointista sikiöasennossa makaavaa Pihlaa.

- "Kuinka paljon sä hullu oikein joit? Me jäätiin eilen kiinni ku porukka kiinnitti huomiota sun sekoiluus. Meidänhän piti pitää matalaa profiilia. Erica sai porttikiellon tohon baariin, sun takias..", Elias sanoi hieman syyllistävällä äänensävyllä.

Pihla hymyili sisäisesti. Olipahan edes jotain hyötyä tuosta reissusta. Nyt hän makaisi koko päivän sängyssään poistumatta talosta ja odottaisi kauhulla maanantaista koulupäivää. Onneksi oli vielä huominen aikaa ennen maanpäälliseen helvettiin joutumista.

Sunnuntai päivä valkeni tavalliseen tapaansa ja Pihla kulutti aikaa niinkuin normaalisti joka sunnuntai teki - katseli turhanpäiväisiä ohjelmia televisiosta. Hän oli onneksi toipunut jo melkein kokonaan maailman pahimmasta krapulastaan ja oloa helpotti hieman se, ettei Elias onneksi ollut maininnut sanallakaan Pihlan säälittävästä suuteloyrityksestä.

Juuri kesken maailman kiinnostavimman saippuasarjan uusintajakson, Pihlan selän takaa kuului oven avaus ja puheensorinaa.

Hetkeä myöhemmin Elias seisoi Jessican kanssa keskellä heidän kämppäänsä.

Jessica naulitsi katseensa selvästi ärsyyntyneeseen Pihlaan, joka ei halunnut katsoa Jessicaan päinkään, joka aloitti armottoman tylytyksen.

- "Uuuuhh, mitäs neiti kännikala? Oliks eilen vähä krapula? Se sun tanssis oli jotain aivan uskomatonta, tosi hottei muuvei, beibe!", Jessica kettuili ja oli imitoivinaan Pihlan tanssiliikkeitä ja räjähti paskaiseen räkänauruun.

- "Harmi vaa et sun tanssis oli nii karseeta et meidät heitettii sen takia pihalle koko baarista. Ehkei sun kannata jatkossa näyttää naamaas enää missää kaupungil, nolasit ittes nimittäin aika taitavasti!", Jessica sanoi piikitellen.

Mitä toi harakka täällä tekee?!

Pihla ei antanut Jessican ärsyttämisen ottaa valtaa, hän yritti näyttää keskittyvänsä television katseluun ja vastasikin vain välinpitämättömällä tuhahduksella Jessican kettuiluun. Oikeasti hän olisi halunnut kuristaa tuon ylimielisen blodin siihen paikkaan.

- "Hah, tuu kulta, mennään sun huoneeseen. Ei tollasen tylsimyksen seurassa tän kauempaa jaksa olla!", Jessica naurahti ja he katosivat Eliaksen kanssa pojan huoneeseen.

Ei voi olla totta.. Ne taitaa seurustella. Mä vihaan mun elämää.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seuraava viikko koulussa oli Pihalle täyttä helvettiä. Sana viikonloppuisista tapahtumista oli levinnyt koko koulussa ja hän joutui kestämään huuteluja tanssimisistaan, lippalakkimiehestä ja ylipäätään kännissä olemisesta. Muille teineille kännääminen oli normaalia ja coolia, mutta jos et ollut suosittu, jouduit kuuntelemaan armotonta vittuilua ja nälvimistä siitä.

Hän etsikin aina mahdollisimman rauhallisen käytävän, jossa nyhjötti hiljaa itsekseen, kunnes välitunti loppuisi.

Valitettavasti muiden oppilaiden huutelu ei ollut ainut asia jota Pihla joutui kestämään, sillä Jessica oli päättänyt ylpeillä "voitollaan" Pihlalle aina kuin mahdollista. Jessica nautti Pihlan nöyryytyksestä ja Eliaksen kanssa kuolanvaihto tuli tapahtua aina Pihlan lähettyvillä, jotta surkea häviäjä saisi katsella, kuinka toinen tyttö kiehnää hänen rakastamassaan pojassa..Eikä hän voisi asialle yhtikäs mitään.

Tottakai Jessican jengiläisetkin iloitsivan hänen saaliistaan, ja sitä ihkutettiinkin lähes joka välitunti kovaan ääneen.

- "Siis te ootte nyt ihan in lööv! Tosi söpöö!", Erica kirkui ja näytti imeliä sydänmerkkejä käsillään.

Jessica hymyili ylpeänä, hän oli voitokkain tyttö koko koulussa mitä jätkä-asioihin tulee. Hän saa ihan kenet vain.

Välitunnin loppuessa, Pihla jäi vielä yksin nurkkaan nojailemaan. Hänen piti koota itsensä ennen tunnille menoa, hän ei voisi enää nolata itseään yhtään enempää ja alkaa itkemään tunnilla äsken näkemästään johtuen. Asia oli vain hyväksyttävä, Elias oli nyt Jessican kanssa ja sillä selvä.

Pihla ei huomannut poikaa, joka tarkkaili nurkassa nyhjöttävää tyttöä.

- "Hmmm..."

Pihla havahtui askeliin, jotka lähestyivät häntä. Voi ei, eikai taas joku ääliö tulisi heittämään jotain omasta mielestään tosi hauskaa juttua Pihlan kännisekoiluista, hän ei kestä enää.

- "Tota moi.. Etkös sä oo Pihla?", poika kysyi hieman arastellen.

- "Nii, no mitä sitte? Oliks sullaki nyt jotain helvetin hyvää läppää heitettävänä? Anna tulla sit ja jätä mut rauhaan, mä en jaksa enää.", Pihla sanoi väsyneenä ja kiukkuisena.

- "Ööööh.. Ei kun oikeestaan mä vaan olin menossa vessaan, mut sit huomasin sut täällä ja muistin et sun pitäis olla mun kanssa samalla tunnilla, ni... Aattelin vaa tulla kysyy et ootsä unohtanu missä kemian luokka on tai jotain.", poika sanoi hieman nolostellen.

Pihla tyrmistyi. Poika ei tullutkaan kiusaakseen häntä. Nyt kun hän katsoi tarkemmin, poika näyttikin tutulta; he ovat samalla kemian kurssilla.

- "Ai, sori. Ei ollu tarkotus keuhkoo turhaan. Mulla on tänää vaa tosi huono päivä.", Pihla puolestaan mutisi nolona. "mut ei tässä mitään, kyl mä muistan missä se luokka on.", hän jatkoi selvittäen hermostuneena kurkkuaan.

- "No mut mä tästä meen..", Pihla sanoi ja lähti kävelemään pois päin.

- "Hei oota.", poika sanoi ja tarttui Pihlaa käsistä.

- "Nyt ku sä oot kerran siinä, nii.. Mulla on kyllä sulle ihan oikeeta asiaakin.", hän jatkoi hermostuneena.

- "Musta olis tosi kiva jos voitais nähä joskus koulun jälkeen. Tai siis niinku tutustua paremmin. Ku musta sä oot tosi nätti ja mukavanolonen ja silleen..", poika sanoi.

Pihla katsoi poikaa hämmentyneenä. Oliko tuo nyt jotain pilaa?

- "Ööö.."

- "Ootsä tosissas? Onks tääki nyt jotain läppää, vai?", Pihla sanoi kulmat kurtussa yrittäen tulkita pojan ilmeitä.

- "Ei oo. Musta olis vaan oikeesti tosi kiva tutustua. Onks sulla illalla mitään tekemistä? Aattelin et olisitko halunnu mennä mun kanssa hengailee johonkin?", poika sanoi kainosti.

Pihlaa alkoi ujostuttamaan. Pyysikö tuo poika siis ihan oikeasti häntä juuri pihalle kanssaan? Tarkemmalla katselullahan tuo poika oli ihan söpökin.

- "Nojoo, ei mulla oo tänään mitään ihmeellistä.. Et kyllä se käy.", Pihla sanoi ja hymyili hieman. Oikeasti hänellä ei ollut koskaan mitään ihmeellistä. Nyt kun Eliaskaan ei ollut koskaan kotona vaan Jessican kanssa, Pihla viettä iltansa yksin televisiota katsellen tai pelaillen videopelejä.

Poika hymyili.

- "Kiva. Nähdäänkö sit illalla joskus kymmenen aikoihin ison sillan kupeessa? Siellä on upeet näkymät."

Pihla nyökkäsi.

- "Okei, nähään illalla. Mun nimi on muuten Bryson, jos et muistanu sitä.", poika sanoi ja lähti.

Bryson oli saanut Pihlan vakuutettua, ettei pyyntö ollut pilaa, joten tyttö meni kuin menikin sovitulle paikalle. Hän ei saanut pettyä, Brysonin kanssa oli todella mukavaa. Vaikkeivat he tunteneet toisiaan entuudestaan, he viihtyivät toistensa seurassa ja juttelu oli luontevaa.

Bryson sai Pihlan nauramaan. Hän kertoi paljon hauskoja juttuja ja Pihlalla oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä mieli.

Monen tunnin yhdessäolon ja huolettoman jutustelun jälkeen kello oli jo niin paljon, että Pihlan oli lähtettävä kotiin. Yllätykseksi Brysonin saattaessa tytön kotiin, hän sai pienen hyvänyön pusun pojalta.

Ehkei Pihlan elämä loppujen lopuksi enää ollutkaan niin kamala.

Parin viikon tiiviin tapailun jälkeen, Pihla ja Bryson alkoivat seurustelemaan. He todella pitivät toisistaan tutustuttuaan paremmin.

Pihla oli ensimmäistä kertaa Brysonin luona. Poikaa jännitti tuoda Pihla kotiinsa, sillä poika asui yksinhuoltaja-äitinsä kanssa varsin vaatimattomasti vanhassa ränsistyneessä kaupungin vuokra kerrostalossa. Bryson oli käynyt pari kertaa Pihlan luona ja pojan koti oli pelkkä rotanloukko Pihlan lukaalikotiin verrattuna.

Pihla katseli rauhassa hyväntuulisena ympärilleen. Bryson oli kauhusta kankeana, hän pelkästi ettei ollut tarpeeksi hyvä noin kauniille tytölle.

- "Kuka on kuollu?", Pihla täräytti yhtäkkiä.

- "Täh?"

- "Niin ku sä oot noin vakavana. Toi ei oo yhtään sun tapastas.", Pihla sanoi leikitellen "tuu tänne!", hän jatkoi ja veti pojan syleilyynsä.

Pihla viihtyi joka päivä tuntitolkulla Brysonin luona, jossa he saivat olla aivan rauhassa Brysonin äidin työskennellessä jatkuvasti.

Joskus he saattoivat vaan olla ja puhua henkeviä. Pihla viihtyi Brysonin kanssa, hän oli unohtanut Eliaksen ja ärsyttävän Jessican. Hän oli löytänyt nyt maailman ihanimman poikaystävän, eikä heidän välilleen voisi tulla koskaan mikään.

Sen sijaan Jessica ja Elias eivät koskaan vain olleet. Elleivät he olleet kaupungilla notkumassa jenginsä kanssa, he olivat Jessican luona tyydyttämässä villinä hyrrääviä teinihormoonien aiheuttamia himojaan.

Bryson oli järjestänyt Pihlalle yllätyksenä romanttisen piknikin kuutamossa heidän puolivuotisen seurustelupäivän kunniaksi.

- "Ooohh, ihanaa!", Pihla henkäisi nähdessään poikaystävänsä söpön kyhäelmän.

Suurimman osan eväistä nautittuaan nuoripari asettautui mukavasti viltille höpöttelemään. Ilta oli ollut mitä ihanin, Bryson oli nähnyt valtavasti vaivaa tämän eteen.

He puhuivat vakavasti tulevaisuudestaan. Pihla mietti, mitä aikoisi lukion jälkeen.

- "Musta olis ihana muuttaa pois kotoo ja tehä ihan mitä huvittaa. Mä haluaisin sellasen kodikkaan kämpän, jossa ois söpö pikku parveke jonne vois tehä oman pienen kasvimaan. Mieti jos siellä kasvais herneitä ja chiliä..", Pihla haaveili.

- "Mä hommaan meille sen kämpän. Ihan oikeesti. Mä lähen taas ensviikonlopuks sukulaisten luo töihin, sieltä saan taas muutaman satasen lisää. Mulla on kohta säästössä jo niin paljon, että sillä maksais jonkun vähän halvemman asunnon takuuvuokran ja ostais jo vähän kalusteitakin.", Bryson sanoi vakavana. Hän rakasti Pihlaa niin paljon, että halusi jakaa koko elämänsä tuon tytön kanssa.

Pihla höristi korviaan ja nousi ylös.

- "Oikeesti? Kulta se olis.. Ihan älyttömän ihanaa!", Pihla herkistyi.

- "Tottakai. Vielä muutama viikonloppu hanttihommissa SunSet Valleyssa ja mulla on tarpeeks rahaa. Sit me muutetaan yhteen."

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pihla oli käynyt ostamassa kaupasta herkkuja itselleen täksi illaksi. Tiedossa olisi pari uutta leffaa katsottavaksi.

Elias lähestyi Pihlaa, hänellä oli selvästi mielessään jotain.

Elias kyykistyi Pihlan luona.

- "Mitäs meinasit tehdä tänään?", hän kysyi tytöltä.

- "En mitään, kattoa vaan leffaa ja syödä suklaata.", Pihla vastasi tuijottaessaan kuvaruutua.

- "Tuleeks Bryson tänne kans?", Elias kysyi.

- "Ei, se on tän viikonlopun sukulaistensa luona töissä.", Pihla vastasi huolettomasti.

- "Ja sä meinaat täällä sillä aikaa homehtua kotona ja kattoo leffoja? Hei c´moon, nyt on perjantai-ilta!", Elias yritti kuulostaa innostuneelta.

- "Nojoo, kutakuinkin noin. Mitä sä nyt oikee ajat takaa?", Pihla sanoi närkästyneenä.

- "Lähe mun kans bileisiin!", Elias vastasi katsellen televisiota.

- "Mihin bileisiin?"

- "Etsä oo kuullu? No Jessican synttäribileisiin tietenkin!", Elias huudahti.

Pihla vilkaisi Eliakseen ja käänsi katseensa takaisin television suuntaan ja naurahti sarkastisesti.

- "Joo, ihan varmasti. Tiedätkö, mä en tulis Jessican bileisiin vaikka maksettais. Enkä vaikka mun henkeä uhattais. Mä mielummin kuolisin kun menisin sen bileisiin.", Pihla sanoi hieman kärttyisenä.

- "No, ei väkisin. Pidä hauskaa sitten suklaittes kanssa!", Elias huikkasi lähtiessään.

- "Aivan varmasti pidän, nää suklaatkin on älykkäämpää ja miellyttävämpää seuraa ku Jessica The Idioottipissis..", Pihla mutisi loppuosan ja hymyili omalle jutulleen.

Jessican bileet olivatkin melkoiset. Jessican miljönääri-isä oli suostunut tyttärensä toiveeseen vuokrata luksusyökerho vain bilevieraiden käyttöön. Elias tunsi olonsa ulkopuoliseksi Jessican ulkopaikkakuntalaisten kavereiden seurassa, joita Elias ei entuudestaan tuntenut.

Poika kuluttikin aikaansa siemaillen alkoholitarjontaa Jessican viilettäessä ties missä. Drinkit olivat todella voimakkaita ja Eliaksen päässä alkoi pian tuntumaan runsas alkoholipitoisuus veressä.

Eräs vieraista yllytti Eliasta juomaan koko baarin tujuimman drinkin ja yllytyshullu teki työtä käskettyään. Pian kuitenkin Elias alkoi todenteolla ihmettelemään, mihin hänen tyttöystävänsä on oikein kadonnut.

Pienen etsintäkierroksen jälkeen Elias löysi kuin löysikin Jessican - tosin toisen pojan syleilystä. Elias katsoi järkyttyneenä ja pettyneenä, kuinka hänen rakastamansa tyttö kiherteli innoissaan toisen pojan kanssa.

Hetken päästä Jessica huomasi vihaisena tuijottavan poikaystävänsä ja irrottautui nopeasti uuden ihastuksensa kaulasta.

Ennenkuin Elias kerkesi sanomaan mitää, Jessica aloitti kännisen kirkumisensa.

- "No sori!! Mut sä oot ollu viime aikoina hirveen tylsä etkä ees ostanu mulle niitä korviksia synttärilahjaks mitä toivoin!", hän valitti kääntäen vian Eliakseen.

- "Ei helvetti! Niin ne monen tonnin timanttikorviksetko?!", Elias karjaisi. "Niistäkö tässä on kyse?!"

- "Hei oikeesti, älä jaksa! Mä en jaksa kuunnella enää! Tää on nyt ohi - voisit nyt sit poistuu mun juhlista!", Jessica sanoi ylimielisenä Eliaksen räyhätessä loukkaantuneena petetyksi tulemisesta.

Elias raahautui loukattuna kotiin ja paukautti ulko-oven kiinni niin kovaa, että sohvalle nukahtanut Pihla heräsi jysähdykseen.

- "Tsiisus, mitä sä oikeen riehut?", tyttö kysyi unisena venytellessään puutuneita jäseniään.

Elias alkoi pauhaamaan puhe alkoholista sammaltaen Jessican bileistä, jotka olivat kuulemma aivan paskat. Pihla oli nukahtaa pystyyn Eliaksen jauhaessa, kunnes Elias päätti puheensa.

- "Ja.. Jesshhica.. Se... se.. petti muah!!"

- "Mitä? Oikeestikko?", Pihla havahtui.

- "Jhoo.. Ja sit.... she jätti muth!", Elias parahti ja alkoi niiskuttamaan lohduttomasti.

Pihlaa säälitti itkua tihrustava Elias, joten tyttö kaappasi pojan hellään halaukseen.

- "Oon tosi pahoillani. Jessica ei todellakaan oo ansainnu sun kaltasta poikaa itelleen. Se teki elämänsä virheen ku jätti sut. Kyllä kaikki vielä järjestyy.", Pihla puhui rauhallisesti.

Yhtäkkiä Elias irtautui Pihlan halauksesta ja suuteli tyttöä. Liekö voimakas humalatila ja lohduttavat sanat aiheuttivat tämän, vai Pihlan hiuksista tuleva ihana tuoksu.

Pihla ei kerennyt reagoimaan. Hän huumaantui Eliaksen huulista. Kaikki nämä vuodet Pihla oli toivonut tämän tapahtuvan, mutta nyt..

...se tapahtui ja Pihla antoi sen tapahtua - ja suudelma johti heidät Eliaksen huoneen sänkyyn.

Pihla heräsi aamulla. Hänen olonsa oli hirveä. Miljoona kertaa pahempi kuin krapulassa ollessaan. Hän oli pettänyt Brysonia.

Pari tuntia myöhemmin, Eliaksen vielä nukkuessa, Pihla seisoi puhelin kädessään. Hän aikoi soittaa Brysonille heti ja kertoa tapahtuneesta - hän ei voisi odottaa maanantaihin, jolloin poika tulisi takaisin kaupunkiin.

Sydän tykyttäen hän näppäili numerot. Hän luuli pyörtyvänsä.

Tuuut....tuuuut......tuuuuut.

- No hei rakas! Kiva ku soitit, mä just ajattelinkin sua, kaunis naiseni.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Huh huh, siinä siis osa 12! Mitä piditte? Huomasitte varmaan että olen nyt oppinut käyttämään poseja, hihi :) Siitä saan kiittää erästä ihanaa radolaistoveriani!

Huomasitte varmaan myös, että varsinkin Pihlan ulkonäkö muuttu aika radikaalisti tässä osassa, mutta siihen on syynä se, että opin lataamaan myös korvaavia ihoja.

Noh, kertokaas mitä piditte? Itse en oo kovin tyytyväinen, osasta tuli ihan erilainen mitä aluksi kaavailin, mutta eipä voi mitäään. Kova työ tässä kyllä oli, huh huh. Simssi takkuili oikein urakalla ja jumitteli/sammuili turhankin usein, mutta silti sain osan tehtyä. Draamaakin oli, kun yhtä kohtausta pelatessani Isa meni hukkumaan uima-altaaseen, mutta naikkonen on edelleen hengissä, kun en tallentanut kuoleman jälkeen.

Ensiosassa sitten näemme tarinan teinit nuorina aikuisina :)

Noniin, nyt vaan paljon kommenttia, risuja, ruusuja ihan mitä vaan!